T
urulla on surullisenkuuluisa maine kaupunkina, joka tekee omakotiasujien elämän hankalaksi. Tämä on viimeisiä kaupunkeja Suomessa, jossa on edelleen voimassa alkeellinen päivätyövelvoite: pientalojen asukkaat on velvoitettu hoitamaan tonttinsa sivuitse kulkevan jalkakäytävän talvikunnossapidon omilla lapio- ja luutavoimilla ja lisäksi lakaisemaan päällystetyn kadun hiekoitushiekat keskiviivalle asti.
Nyt on vihdoin tulossa eduskuntakäsittelyyn lainmuutos, jonka tarkoitus on panna Turkukin tässä asiassa ruotuun. Se siirtää periaatteessa pientaloalueiden kadunhoidon kokonaan kuntien vastuulle. Käytännössä lakiesitys tosin jättää vielä porsaanreiän, josta liukas kunta voi livahtaa: kyseessä ei ole määräys, vaan suositus.
Suosituksen kainalossa on toinenkin ketunhäntä: kunnat saavat periä kadunhoidostaan eri maksun niiltä, jotka tähän asti ovat saaneet tehdä työt.
Ikään kuin kadut olisivat sen omaisuutta, jonka mökin ohi ne missäkin kulkevat. Tosin ilman oikeutta asettaa tullipuomeja oman tontin kohdalle, jotta rahat uusia katumaksuja varten saisi jollakin konstilla kasaan.
Muualla maassa kaupungit ovat kokeilleet kaikkia malleja. Niin alkeellista käytäntöä kuin Turulla ei monessa kaupungissa ole. Jotkin kunnat hoitavat kadut, mutta perivät siitä asukkailta maksun. Omakotiliiton puheenjohtajan Juhani Nenosen mukaan useimmat harkitsevat kuitenkin maksujen lopettamista: niiden aiheuttama byrokratia maksaa niin paljon, että rahankeruu on kannattamatonta.
Lisäksi maksuperusteet ovat aiheuttaneet närää. Asukkaat kokevat epäoikeudenmukaiseksi sen, että maksu riippuu siitä, montako metriä minkäkinlaista katua sattuu kulkemaan tontin ohitse.
N
ummenmäen pientaloyhdistyksen puheenjohtajana Jukka Tuohi vastustaa sekä omakotiasukkaitten kadunpitovelvollisuutta että maksuja.
- Katuja käyttävät kaikki. Ne ovat kuin kehon verisuonet. Liikenteen pitää toimia, jotta kaupunki toimisi. Tietenkin katujen pitää olla kaupungin vastuulla ja hoitua verovaroilla, Tuohi järkeilee.
- Jos kadunhoitomaksut toteutuisivat metrimääräisinä, niinkuin on uhattu, tulos on täysin mielivaltainen. Esimerkiksi tällä kulmatontilla asuva perhe maksaisi sata kertaa sen verran kuin joku ns. savupiipputontin haltija, jonka tontti sivuaa katua vain tulotien leveyden verran. Kukaan ei voi pitää tätä oikeudenmukaisena.
- Nykyinen tilanne, jossa jokainen omakotitalon haltija vastaa talonsa viereisestä kadunpätkästä, johtaa siihen, etteivät vanhat ihmiset työtaakan takia enää pärjää kotonaan. Sehän se vasta kunnalle kalliiksi tulee.
Turun kadunhoidon historia puhuu puolestaan.
- Ensin teitä hoitivat yksityiset tiekunnat eli tien varren asukkaat. Kunnat avustivat tiekuntia, koska teillä oli yleensä myös ulkopuolista liikennettä. Kun liikenne kävi vilkkaaksi, kaupunki otti vähitellen kadut haltuunsa.
- Katujen hoitoon tarvittiin rahaa, ja kaupunki nosti veroäyriä. Mutta ne rahat menivät johonkin muuhun. Alettiin periä katumaksua, jotta kadut saataisiin hoidetuksi.
- Nekin rahat hupenivat. Muutettiin katumaksu kiinteistöveroksi: se olisi tasapuolisempi ja kattaisi kadunhoitokulut. Sen jälkeen kiinteistöveroa on nostettu niin, että se jo kattaa moninkertaisesti entisen katumaksun. Sekin koskee kipeimmin juuri omakotiasukkaita, jotka yksinään maksavat veron kiinteistöstään siinä kun vero kerrostalossa jakautuu kymmenien talouksien kesken.
M
aksaminenkaan ei auttanut. Kadunhoito on edelleen asukkaiden harjojen ja lapioiden varassa. Rankin velvoite on niillä, joiden tontin ohi kulkeva väylä sattuu olemaan sekä asfaltoitu että jalkakäytävöity. Jalkakäytävä on pidettävä puhtaana kesät talvet. Hiekat ja roskat on poistettava kadun keskiviivaa myöten. Uusien sääntöjen mukaan velvoite koskee myös tontin ohi kulkevaa kevyen liikenteen väylää, josta jalankulkupuoli on tontinhaltijan puhdistettavana. Soratieltä on poistettava roskat.
Lunta ei saa jättää kadunviereen; se on hävitettävä.
- Mihis minä sen panen, keräänkö kattilaan ja haihdutan hellalla? Veikko Koivumäki purnaa.
- Ei tämmöistä saastelunta voi omalle pihalleen kasata. Ei kohta kasva ruohonkorttakaan.
Koivumäen torpakseen kutsuma kotitalo on vilkasliikenteisen Keskikadun varrella, mäessä, jonka yli ei juuri näkyvyyttä ole. Jalkakäytävillä pyyhältää tämän tästä polkupyöriä. Keskellä katua on liikenteenjakaja, joka kasaa lunta Koivumäen portin kohdalle: sekin on poistettava.
Tuohen ja Koivumäen mukaan kaupunki ei juuri kuljetuta lumia pois kadulta: aura työntää ne jalkakäytäville ja samalla kiinteistönhaltijan murheeksi.
Nummenmäen pientaloyhdistys on puuhaamassa lumityöapua niille, jotka eivät enää jaksa tai ehdi työnnellä lumikuormia. Hanke kuuluu ns. talkkari-projektiin, joka toimii jo muutamalla muulla alueella.
- Tämäkin apu on maksullista: talkkarin palkka tulee asukkaiden maksuista, Jukka Tuohi muistuttaa.
- Kaupunki ei juuri mainosta sitä, että se erityisistä syistä voi vapauttaa asukkaan kadunhoitovelvoitteesta. Sen pitäisi koskea niitä, jotka eivät voimiensa tai taloutensa puolesta pysty katua hoitamaan.
T
uohi vastustaa kadunvarsien asukkaille sälytettäviä kadunhoitomaksuja ylipäätään, vaikka ne jyvitettäisiinkin tasan kaikille. Hänen mukaansa katujen kunnossapito on kunnan perustehtäviä.
- Mehän maksamme jo kadun hoidosta! Kiinteistövero perustettiin vuonna 1993 nimenomaan kadunhoidon kustannusten peittämiseksi ja jotta yksittäisistä maksuista ja taksoista päästäisiin eroon. Jos kaupunki nyt vihdoin rupeaa hoitamaan työtä, josta me jo maksamme, miksi me maksaisimme sen toiseen kertaan? Ne rahat ovat olemassa; ne on vain upotettu näkymättömiin.
Tuohi perää kunnan toimintojen järkeistämistä.
- Tekijöitä kunnalla on. Hallintokunnat voisivat yhdistää voimiansa: puistotöitä kesällä tekevät voisivat talvella tulla lumitöihin ja lumitöitä tekevät kesällä lakaisutalkoisiin. Muutenkin virkamiesten kannattaisi jalkautua tänne ihmisten pariin katsomaan ja neuvottelemaan, mitä täällä tarttis tehdä ja millä tavalla. Moni asia hoidetaan järjettömän kalliisti. Päällekkäisyyksiä pitäisi karsia ja katsoa, mikä on tarpeen ja mikä ei.
Nummenmäkeläiset ja muut pientaloeläjät odottavat nyt, järkiintyykö vanha Turku vai ei. Ellei uutta maksuhyökkäystä saada torjutuksi, johtopäätös on selvä: omakotiasukkaat ovat joutuneet kaupungin rahapulan maksumiehiksi.
Nyt kun on vihdoin jaossa tontteja, etteivät kaikki lapsiperheet karkaisi naapurikuntiin, erilaiset maksut ja velvoitteet ovat nousemassa sellaisiin mittoihin, ettei keskivertoperheellä kohta ole varaa asua omakotitalossa, vaikka sellaisen saisikin hankituksi.
Jukka Tuohella, Nummenmäen pientaloyhdistyksen puheenjohtajalla, on tähän pelkoonsa iso pino perusteita.
EVA LATVAKANGAS
