Extra

Aimo annos-palstaa: Miksei muualla syödä ruisleipää?

LK/REUTERS
LK/REUTERS

Tervehdys Aimo! Kerropa meille suomalaisille, miksi muualla maailmassa ei syödä ruisleipää, vaikka se useiden tutkimusten mukaan on hyvin terveellistä? Voi tietysti olla, ettei ruista kasvateta muualla, mutta miksi ruisleivän viennistä ei ole tullut Suomelle "hittivientituotetta", jolla maksettaisiin esim. velkoja pois? Moni maahan elää vientituotteilla, kuten esim. Brasilia kahvilla. Ettei vaan olisi niin, että ruisleivän "terveyshistoria" onkin sota-ajan peruja. Uskoisin, että jos meillä täällä Pohjolassa olisi jotain näin terveellistä syötävää, jota muualta ei saa, niin siitä olisivat muutkin maat kiinnostuneita.

Ruisleivän ystävä

Ruisleivällä on Suomessa ollut hyvin kauan vankka sijansa. Ruisleivällä tätä maata on rakennettu, mutta ei Suomi ruistuotteiden kulutuksessa ole kuitenkaan aivan maailman ykkönen. Puola ja Viro ovat sentään Suomen edellä. Puolassa kulutus on jopa yli kaksinkertaista Suomeen verrattuna. Suomen jälkeen tulevat sitten Tanska, Latvia, Itävalta, Ruotsi, Saksa, Venäjä, Norja ja Liettua. Kuten nähdään, ruis kuuluu päivittäiseen ruokavalioon lähinnä Pohjois- ja Itä-Euroopassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ruis on maailman mitassa aika harvinainen viljakasvi. Vain 1,5 prosenttia kaikesta viljellystä viljasta on ruista, ja siitäkin ihmisravinnoksi käytetään vain kolmannes. Suomikaan ei ole osin kasvuolosuhteistakin johtuen rukiin osalta omavarainen. Omavaraisuusaste vaihtelee vuosittain aika lailla, mutta useimmiten yli puoletkin rukiista tuodaan ulkomailta. Maailman rukiintuottajien kärjessä ovat Venäjä, Puola ja Saksa.

Suomalaiset syövät leipää noin 50 kiloa henkeä kohti. Siitä on kolmannes ruisleipää. Terveyden kannalta olisi hyvä tilanne, jos ylipäätään söisimme vielä nykyistä enemmän leipää, miehet vähintään 9 viipaletta (valmiiksi viipaloidun kokoista) ja naiset 6 viipaletta päivässä. Tuosta kokonaismäärästä pitäisi vähintään puolet olla ruisviipaleita.

Ruisleivän syönti on viime vuosina ollut hienoisessa kasvussa. Siitä on tullut jonkinlainen trendituote varsinkin terveydestään ja painostaan huolehtivien naisten keskuudessa. Itsekin kuulun ruisleivän ja ruispuuron päivittäisiin käyttäjiin. Ja täytyy sanoa, että hyvältä maistuu ja suoli toimii!

Leipäviikolla ruisleipää markkinoitiin hyvänä tuliaislahjana. Raision kuuluisalla emännällä Maija Haavistolla on ollut kai jo vuosikymmeniä tapana lahjoitella muhkeita, maukkaita leipiään vierailleen, ystävilleen ja tuttavilleen.

Ruisleivän laajamittaisempi vienti ei ole kuitenkaan kovin yksinkertaista, sillä hintakilpailukyvyn saavuttaminen lienee monestakin syystä mahdotonta. Suomi on syrjässä, kylmässä pohjoisessa, jossa sen enempää työ kuin raaka-aineetkaan eivät ole halvimmasta päästä. Tuore leipä tuotetaan lähellä. Ns. kaasupakattu leipä vaatisi suuria laiteinvestointeja ja varmoja markkinoita.

Miksi muualla ei laajemmin syödä ruisleipää, johtuu varmaankin ravintotottumuksista, ruokaperinteestä. Ei ruisleipä etelämaalaisen suussa heti maistu herkulliselta. Se vaatii pitempää totuttelua. Terveydelliset näkökohdat eivät valitettavasti ole ensi sijalla sen enempää meillä kuin muuallakaan kuin aivan pienen väestönosan ravintoratkaisuissa.

Mihin onkaan hävinnyt Durao?

Muistelin tässä niitä aikoja, kun EU-komission uusi puheenjohtaja pitkine nimineen tuli tunnetuksi täällä Euroopan peräkulmillakin. Muistaakseni juuri TS:n sivuilla joku Portugalin tuntija selitti, miten sikäläinen nimikäytäntö toimii ja miten tärkeää on käyttää sukunimeä kokonaisuudessaan. Tällä hetkellä kuitenkin TS niin kuin muukin media puhuu vain Barrososta. Minneköhän Durao on hävinnyt? Löytyisikö sieltä teidän verstaalta?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Arto inen, Pöytyä

Arton sukunimen alkuosa on näköjään jäänyt Pöytyälle. Ilmeisesti José-Manuel Durão Barroson sukunimen alkuosa on jäänyt Portugaliin. Tässä on käynyt aivan kuten EU-komission uusi puheenjohtaja itsekin nauraen ennakoi tai "pelkäsi". Jo ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan hän kehotti ihmisiä kutsumaan itseään vaikka José Barrosoksi ja unohtamaan toisen sukunimensä, vaikka Portugalissa ei näin koskaan tehtäisi. Durão Barroso on varsinkin lehtiotsikoihin liian pitkä, joten se lyhentyy helposti pelkäksi Barrosoksi. Durãossa on sekin vaikeus, että täsmällisesti, portugalilaisittain kirjoitettuna siinä pitää olla a:n päällä tuo aaltoviiva nasaaliäänteen, nenävokaalin merkiksi. Kiireinen media tahtoo välillä hieman oikoa. Oleellista kuitenkin päivittäisessä tiedonvälityksessä on, että pelkästä Barrosostakin ihmiset heti ymmärtävät, ketä tarkoitetaan. Sen sijaan kysyjä Arto inen Pöytyältä jää lukijoille tuntemattomaksi.

Miksi koko Suomi on täynnä "periä"?

Tapanamme on matkustella asuntoautolla Suomea ristiin rastiin, lähes joka vuosi tulee pohjoisenkin hurautettua. Matkalla kiinnitimme huomiota, miten kiinnostavalta suomalaisista PERÄ on tuntunutkaan, kun sitä on niin moneen nimeen liitetty. Listaan tarttui muun muassa Onkalonperä, Puutteenperä, Väliperä, Väliperäntie, Vesiperäntie, Koiraperä, Kartanoperä, Juoponperäntie, Leinoperä, Yritysperä, Nikulanperä, Peräsajo, Käsmänperä, Sapsoperä, Sorrinperä, Ruupanperä, Perävaara, Parosperä, Niskanperä, Vesanperä, Eskonperä, Haaranperä, Nurmesperä, Suojanperä, Rautaperä, Rakeenperä, Ahonperä, Törmäperä, Viitaperä, Tuomiperä, Harvenperä, Korvenperä, Keihäsperä, Pourunperä, Laakanperä, Tursunperä, Peränraitti, Sulunperä, Haukiperä, Ruoperä, Vasaraperä, Puroperäntie, Paulaperäntie, Korkiaperäntie, Perämaa, Karhuperä, Yrittäperä, Möykkyperä, Möykkylänperä, Muhosperä, Mattilanperäntie, Rasinperä, Koposenperä, Pelkoperäntie, Suoperäntie, Paloperäntie, Peräposio, Vattuperä, Pirttiperäntie, Vikperä, Anttiperä, Erilänperäntie, Räinänperä, Seljänperä, Lahdenperä ja Norjassakin on Persen! Jos Aimo hyvä tiedät jonkin aiheeseen liittyvän nimen, listaa olisi kiva jatkaa. Hauskoja autolomia!

Kummallisia nimiä

Kyllä Suomessa kummallisia nimiä riittää muualtakin kuin "peräalueelta". Perä on sinänsä luonteva osa paikannimeä harvaan asutussa maassa, joka on kokonaisuutenakin pohjoinen peräkylä. En viitsi lähteä etsimään periä enempää, mutta mieleen tulee nyt ainakin perä-etuliitteellä varustettu Peräseinäjoen kunta, joka liitettiin juuri Seinäjoen kaupunkiin. Paikkakunnan kuuluisuus oli aikoinaan "Peräseinäjoen susi" Ville Ritola , moninkertainen olympiavoittaja, joka jäi kuitenkin Paavo Nurmen varjoon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Perässä nähdään usein jotain huvittavaa, sillä esimerkiksi Jaakko Tepon hauskoissa lauluissa esiintyy paikkakunta nimeltä Ruikonperä, joka on keksitty savolaiseen sielunmaisemaan.

Mistä tulee sana "piikki" mitan merkityksessä?

Terve Aimo! Meillä on poikaporukassa tullut todella vakava ja hankala ongelma, johon etsimme Turun tunnetuimman tietoniekan apua. Olemme porukalla miettineet, mitä tarkoittaa sanontana "piikki". Nyt ei ole kyse piikkiin ryyppäämisestä, vaan siitä piikistä, kun ajetaan sata ja piikkistä. Eli sen tiesimme, että piikki on varttilitra tai 0,25, mutta mikä on sanan etymologia. Väännetäänkö jostain vanhasta mitasta tai rautalangasta? Niin, että voisitko valaista epätietoisia?

Viisasten kerhoon pyrkivät piikin piinaamat paroonit

Piikkejä on todellakin monenlaisia terävien esineiden ja sanallistenkin piikkien lisäksi. Jonkin piikkiin ryyppääminen tulee muuten siitä, kun laskut kerätään konkreettisesti yhteen piikkiin. Varhaisia piikkejä olivat ennen kaikkea vanhat 25 pennin kolikot, mutta myöhemmin myös neljännestunnit, 25 kilometrin matkat ja kysyjän mainitsemat 125-kuutioiset moottoripyörät.

Tässä merkityksessä olevan piikki-sanan etymologiaa eli alkuperää ei varmuudella tiedetä, mutta alun perin piikki tai piiki tuli ruotsin kielen spik-sanasta, joka tarkoitti kruunun kolikkoa. Suomeen piikki tuli kuitenkin nimenomaan 25 pennin kolikkoa tarkoittamaan. Sen on arveltu olevan johdannainen pikkuisesta. Tuo 25 pennin kolikko oli varsin pieni, halkaisijaltaan 16 milliä. Ilmeisesti 25 pennin kolikosta piikin merkitys sitten laajeni muihinkin neljänneksiin. Ja kun sata ja piikkistä ajetaan, silloinkin on kysymys varsin pikkuisesta, pienikuutioisesta moottoripyörästä.

TS/Veikko Wahlroos
TS/Veikko Wahlroos

Lue myös nämä yhteistyö­kumppanimme artikkelit