Kesämökkimme tien varressa Kustavissa näimme meille tuntemattomia sieniä. Niitä oli kolmisenkymmentä pienellä matkalla tienreunustalla. Mitähän lajia mahtavat olla ja ovatko syötäviä ?
Mökkiläiset
Kuvan perusteella laji on määritettävissä suomuorakkaaksi (Sarcodon imbricatus). Vaikka laji on joinain syksyinä hyvin yleinen, se on monille sienestäjille vieras laji.
Suomuorakas on helppo tuntea kookkaasta, ruskeasta lakistaan, jonka pinta on tummemmanruskeiden suomujen peittämä. Sienen lakki on paksumaltoinen ja sen keskusta on jo nuorella sienellä selvästi kuopalla. Orakkaille tunnusomainen piikistö on likaisenharmahtava ja selvästi johteinen. Sienen jalka on kova ja tanakka. Malto on hyvin kiinteää myös vanhana.
Maultaan suomuorakas on hyvin kirpeä ja vanhemmiten sieni muuttuu karvaaksi. Suomuorakas on myrkytön sieni, joka ei kaipaa esikäsittelyä. Maultaan se kuitenkin on hyvin voimakas ja ruokasieneksi vain välttävä. Nuoret suomuorakkaat sopivat sekasieniksi, mutta voimakkaan makuiset vanhat sienet kannattaa jättää poimimatta.
Suomuorakas on sienivärjäystä harrastaville tärkeä ja haluttu sieni, sillä siitä saa hienoa sinistä väriä. Nuorista itiöemistä väriä irtoaa niukasti, mutta vanhoista, suurikokoisista lakeista sitäkin runsaammin.
Suomuorakas on kuivien mäntyvaltaisten kangasmetsien sieni, jonka saattaa kuitenkin joskus löytää myös puhtaista kuusikoista. Ilmeisesti kyseessä on kaksi eri lajia, jotka kasvupaikan lisäksi eroavat hieman myös ulkonäöltään. Suomuorakas on hyvin satoisa ja esiintymissä saattaa olla kymmeniä itiöemiä vieri vieressä.
Onko metsä- ja kotikissalla eroa?
Kissanharrastajana olen välillä ihmetellyt metsäkissa-sanaa. Ovatko metsäkissa ja kotikissa saman kissalajin eri rotuja vai jotain muuta ?
Kissanomistaja
Metsäkissa (Felis silvestris) on aito eurooppalainen luonnonvarainen kissaeläin. Suuresti kotikissoja muistuttava metsäkissa on ruumiinrakenteeltaan kesykissaa rotevampi ja jonkin verran painavampi. Pienimmät naaraat painavat vain nelisen kiloa, mutta suurimmat urokset jopa 10 kiloa.
Paras maastossa näkyvä metsäkissan tuntomerkki on vahva, poikkijuovainen häntä, jonka kärki näyttää kuin se olisi katkaistu. Metsäkissan turkin pohjaväri on harmaa ja siinä kulkee tummia juovia. Useimmiten myös jalat ovat juovikkaat.
Metsäkissa ja kotikissa ovat niin läheistä sukua keskenään, että niiden jälkeläiset ovat useimmiten lisääntymiskykyisiä.
Laji on hämäräaktiivinen, mutta erityisesti talvisin metsäkissat liikkuvat myös päivisin.
Tällä hetkellä meitä lähimmät luonnonvaraiset metsäkissat asustavat Puolan ja Saksan metsäseuduilla. Lajin levinneisyys on ollut aiemmin huomattavasti laajempi ja metsäkissoja on elänyt muun muassa Etelä-Ruotsissa. Suomessa lajin ei tiedetä koskaan asustaneen.
Monen muun petoeläimen tavoin metsäkissa on kärsinyt pedon maineestaan. Lajin sanottiin raatelevan lampaita ja jopa karjaa. Petovihan ja metsäalueiden hupenemisen vuoksi laji on hävinnyt usean eurooppalaisen valtion eläinlajistosta kokonaan. Viimeisen vuosikymmenen aikana lajin kannat ovat suojelutoimien vuoksi elpyneet ja metsäkissoja on istutuksin palautettu vanhoille elinalueilleen.
Mitä auringonkukan siemeniä lunnuille?
Talvilintujen ruokkijana aina välillä miettii ruokinnan järkevyyttä luonnon kannalta ja erityisesti sitä, että onko järkevää ruokkia meikäläisiä lintuja etelän maissa kasvatetulla auringonkukansiemenellä. Onko kotimaisen auringonkukan käyttö ekologisesti järkevämpää kuin muualta tänne rahdatun? Onko muita kotimaisia vaihtoehtoja lintujen ruokkimiseen ?
J.K. Turku
Luonnon kannalta kotimainen auringonkukansiemen on parempi vaihtoehto. Valitettavasti kotimaista auringonkukkaa on hankalaa saada ja kuluneen kesän kaltaisissa sääoloissa auringonkukkasato jää Suomessa pieneksi.
Ulkomailta tuotu auringonkukka on tehoviljeltyä. Viljelyssä käytetään torjunta-aineita ja väkilannoitteita kuten muussakin viljelyssä. Torjunta-ainepitoisuuksia valvotaan Suomessa melko tarkkaan, joten lintujen ruokkijan ei tämän asian suhteen kannata huolestua.
Linnuille voi tarjota myös kotimaista kauraa tai ohraa, mutta valitettavasti ainakin kaupunkialueilla linnut ovat tottuneet auringonkukka- tai pähkinätarjontaan. Tiaisille ja tikoille voi tarjota kunnon kotimaista sianihraa eli talia.
