PETRI RINNE
Sinapinkeltainen Opel henkilöauto huristelee surutta pitkin hiekkatietä. Vauhtia on sen verran, että mutkissa auto jättää selvät jäljet syksyiseen tiehen. Ratissa istuu Liisa ja vieressä, sangen hilpeässä kunnossa, istuu Liisan sisko Merja. Päätielle tultaessa auton vauhti ei juuri hiljene, samassa silmänräpäyksessä kolahtaa.
Liisa näkee tilanteen kuin hidastetussa filmissä. Oikealla miehen hahmo lentää kaaressa kohti metsää, Liisa yrittää vielä jarruttaa ja väistää, mutta liian myöhään. Polkupyörä kiilautuu auton alle, vauhti pysähtyy vasta tukevaan mäntyyn. Liisa lysähtää vasten rattia, viiltävä kipu rinnassa saa hänet voihkaisemaan, puoliksi tajuttoman kuljettajan otsalta valuu verinoro.
Merjan silmät täyttyvät verestä, kaikki näyttää punaiselta. Shokki iskee päälle kuin junan vihellys, suu tuottaa puhetta, mutta siitä on vaikea saada selvää. Hän yrittää halata sisartaan, joka nuokkuu elottoman näköisenä viereisellä penkillä.
Polkupyöräilijä on vatsallaan metsässä, kymmenen metrin päästä tiestä. Sääri on murtunut ja vatsa auki. Ana huutaa riipivästi: "Ei se ollut mun syy", loput sanat hukkuvat kivusta johtuvaan irvistykseen.
Hetki onnettomuuden jälkeen paikalle saapuu kolme nuorta. He huomaavat heti tilanteen vakavuuden, nyt on toimittava ripeästi.
Tämä tarina olisi voinut olla tosi
Alun tarina voisi hyvinkin olla peräisin elävästä elämästä, mutta onneksi tämä oli vain skenaario Hirvensalon nuorisotalolla järjestetystä liikenneonnettomuusharjoituksesta.
Viisitoista vuotta poliisina toiminut Arto Hämäläinen johti sangen mittavaa harjoitusta, johon osallistui laaja vapaaehtoisten joukko.
- Ainoa tapa herätellä nuoria takuu varmasti on järjestää niin aidon tuntuinen tilanne kuin mahdollista, kertoo Hämäläinen.
Tämän harjoituksen tavoite oli saada nuoret ajattelemaan omia taitojaan liikenteessä, ei ainoastaan kuljettajina, vaan myös auttajina.
Harjoituksen jälkeen joukko pääsi purkamaan tilanteen Nuorisotalolle.
- Siellä kerrattiin miten harjoitus meni ja mitä virheitä tehtiin. Samalla kuunneltiin myös miltä uhreista tuntui olla autettavina, summaa Hämäläinen tapahtumaa. Vaikka osaisi auttamisen teorian kuinka hyvin tahansa, on tämän tyyppinen harjoitus ensi arvoisen tärkeä käytännön kannalta.
- Aidossa tilanteessa on toki jännityksen taso, jonne harjoituksissa ei päästä, mutta lähelle kuitenkin, muistuttaa Hämäläinen.
Hyvä harjoitus myös VPK:lle
Kakskerran VPK pääsi, kaiken muun toiminnan lisäksi, avaamaan kolariauton katon kuin säilykepurkin. Vapaaehtoisille palokunnille tällainen päivä tarjoaa hyvää harjoitusta kaluston käyttöön.
Näyttävän operaation tekemiseen osallistui suuri joukko vapaaehtoisia: SPR:n Hirvensalon osasto , Nuorisotoimi , Seurakunta , Autoliitto , Mannerheimin lastensuojeluliitto , hinausliike Harkka , Kakskerran VPK ja Hirvensalon-Kakskerran nuorisotoiminnan tuki ry.
Aktiivisen osuuden jälkeen oli paikallaolijoilla mahdollisuus tutustua muun muassa kännilaseihin, jotka jotka saavat käyttäjän näkemään maailman juuri samanlaisena kuin ihminen, jolla on veressä muutama ylimääräinen promille alkoholia.
Puhetta piisasi lisäksi reaktioajoista ja jarrutusmatkoista. Ja kun nuorista oli kysymys, tietoa oli tarjolla myös mopoista ja kevytmoottoripyöristä.
