Sunnuntai

Kovan onnen Mont Laurier
paloi, pidennettiin ja myytiin taas

TS/KMY:n arkisto<br />M/s Mont Laurier ennen paloa ja pidennyskorjausta.
TS/KMY:n arkisto
M/s Mont Laurier ennen paloa ja pidennyskorjausta.

Ruotsalaisen mahtivarustamo Broströmin johtajilla oli ongelma. Edesmennyt omistaja-pääjohtaja oli tilannut Wärtsilän Turun telakalta neljä ro-ro-alusta vuosina 1969 ja 1970 kertomatta, mihin tarkoitukseen hän oli ajatellut varustamon niitä käyttävän. Erikoinen tilanne ratkaistiin alkuun niin, että uusista rollareista pidettiin kaksi, kaksi myytiin suoraan eteenpäin. Lopuistakin luovuttiin myöhemmin.

Nykymittapuun mukaan pienet valtamerirahtilaivat rakennettiin Turun telakan nelospedillä, Korppolaismäen juurella vuosina 1971-1972. Tuolloin telakan luovutusosastolla työskennellyt Klaus Rosenqvist muistaa sarjan hyvin; hän osallistui niiden koeajoihin.

- Voimansiirtoon tuli kiinnitettyä huomiota, vaikkei siinä siihen aikaan ollut mitään erikoista. Laivojen peräyttäminen tapahtui siten, että pääkoneet pysäytettiin, käännettiin nokka-akselit päittäin ja käynnistettiin uudelleen. Koneet ja potkurit pyörivät nyt toiseen suuntaan.

Käyntisuuntaa vaihtavia isoja laivadieseleitä ei enää rakenneta Suomessa. Potkurin työntösuunnan vaihto tapahtuu useimmissa laivoissa nykyään lapakulmia säätämällä. Kiinteälapaiset potkurit olivat vielä 1970-luvulla yleinen - ja halvempi - tapa tuottaa työntövoimaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mieliinpainuva äkkipysäytyskoe

Niin sanottu crash stop eli laivan pysäyttäminen täydestä nopeudesta mahdollisimman lyhyellä matkalla oli tällaisella voimansiirtotekniikalla mieliinpainuva elämys.

- Ensin koneet pysäytettiin, jolloin kytkin irtosi. Potkurit jäivät pyörimään vapaasti. Automatiikka käynnisti koneet uudelleen toiseen suuntaan, ja kierrosten noustessa potkuriakseleihin kytkettiin taas veto. Palaneen voiteluöljyn käry ja kytkimen ulvonta täyttivät konehuoneen, kun potkurit pakotettiin voimalla vaihtamaan pyörimissuuntaa, Klaus Rosenqvist muistelee.

Mont-alkuiset nimet saaneen alussarjan työtaival alkoi epävarmasti eikä jatkosta puuttunut vastoinkäymisiä. Marraskuussa 1971 vesille lasketun Mont Laurierien matka oli päättyä kokonaan jo vajaan kahden vuoden kuluttua.

Laiva liikennöi Ranskalaisen Compagnie Atlantique Maritimen lukuun Atlantilla. Tammikuussa 1973 aluksen rahtikannella syttyi tulipalo Azoreihin kuuluvan Corvon saaren lähettyvillä.

Palaneena takaisin Aurajokisuuhun

- Aluksella oli kemikaalisäiliöitä, jotka irtosivat kiinnityksistään myrskyssä. Syttynyt palo tuhosi sääkannen kontit, siltarakennelman ja sääkannen alapuolisen kannen lasteineen. Miehistö jätti laivan, mutta alus ei suostunut uppoamaan. Tulikin sammui lopulta itsestään, Rosenqvist kertoo.

Hän muistelee päällikön ja yhden miehistön jäsenen menehtyneen onnettomuudessa.

Rungoltaan vääntynyt Mont Laurier saatiin hinatuksi St. Michaelin satamaan. Koska konehuone oli säästynyt kokonaan tulelta, rakentajatelakka Wärtsilä päätti ostaa laivan ja korjata sen. Mont Laurier hinattiin Aurajokisuuhun.

Vauriot kiinnostivat Klaus Rosenqvistiäkin, mutta tarkoin vartioidulle alukselle pääsivät ensin vain harvat ja valitut. Kaasumittausten ja siivouksen jälkeen, korjaustöiden alettua, alus tuli taas tutuksi.

- Muistan kovasti ihmetelleeni, miten konehuone saattoi säilyä täysin vaurioitta, mutta konevalvomo sen kyljessä oli ihan tuhkana.

Loistomersuista sulivat muoviosat

Vallan mielenkiintoinen oli laivalla olleiden Mercedes-Benz -autojen tarina. Tulipalon syttyessä Mont Laurier oli viemässä Mersun hienoimpia uusia malleja autonäyttelyyn Yhdysvaltoihin.

- Autot oli lastattu palanutta kantta alemmalle tasolle. Ne säilyivät näennäisesti vaurioitta, mutta kovan kuumuuden takia esimerkiksi ovien lukitusnupit ja monet muut muoviosat olivat sulaneet.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mersut ja muu rahti purettiin Turussa. Rosenqvistin muistikuvan mukaan näyttelyautot päätyivät vakuutusjärjestelyjen kautta Suomeen, Pohjanmaalle. Sen pidemmälle hän ei tunne loisto-Mersujen tarinaa.

Mont Laurierista tuli Turun telakan mittavin palovauriokorjaus. Vääntynyt runko katkaistiin kylmästi ja oikaistiin, ja väliin pantiin vielä pidennyskappale. Laivan pituus kasvoi 134 metristä 150 metriin. Leena Dan -nimisenä laiva lähti Turusta uudelle omistajalleen Tanskaan joulun alla 1973. Nykyisin laiva purjehtii bahamalaisen Clipper Elite Carriersin väreissä.

Sisaralus pohjaan vaarallisessa lastissa

Lähes yhtä dramaattinen ja onnettomampi on Mont Laurierin sisaraluksen Mont Louisin tarina. Se törmäsi Olau Britannia -nimiseen rahtilaivaan Englannin kanaalissa elokuussa 1984. Mont Louis upposi, ja sen lastina olleiden radioaktiivisten aineiden joutuminen mereen aiheutti valtavan pelastusoperaation.

Vaaralliset aineet saatiin nostetuksi enempää vaaraa aiheuttamatta, mutta Mont Louis jäi hylyksi. Se nostettiin kahdessa osassa vuosina 1985 ja 1986 ja romutettiin.

JOUKO VÄHÄ-KOSKELA

TS/KMY:n arkisto<br />Tuli levisi sääkannelta laivan komentosillalle, joka tuhoutui täydellisesti.
TS/KMY:n arkisto
Tuli levisi sääkannelta laivan komentosillalle, joka tuhoutui täydellisesti.