Sunnuntai

Ruotsalainen on sellainen

Ainur Elmgren , 25, kirjoittaa Lundin yliopistossa Ruotsissa väitöskirjaa, jonka aiheena ovat suomalaisten Ruotsista ja ruotsalaisista luomat mielikuvat - stereotypiat.

- Suomessa sukulaiseni kysyvät minulta, miksi vankasta suomalaistaustastani huolimatta asun juuri Ruotsissa. He kysyvät sitä samaan äänensävyyn, kuin miksi et asu Afganistanissa. Minua kiinnostaa tietysti se, mitä esimerkiksi tämän kaltaisen ajattelun takana piilee.

Ainur Elmgren on syntynyt Gislavedissa Ruotsissa suomalaisista vanhemmista. Isoisän isä ja äiti muuttivat Suomeen Volgan mutkan tienoilta Nishini Novgorodin tienoolta viime vuosisadan alussa. Etunimi Ainur kertoo tataaritaustasta.

Elmgrenin isä Denis Bavaudin pelasi 1970-luvulla valiotason jääkiekkoa muun muassa Rauman Lukossa ja Tampereen Ilveksessä. Jääkiekko myös vei Bavaudinin Gislavediin ja töihin silloiseen paikalliseen autonrengasfirmaan.

Kun Ainur oli 12-vuotias, perhe muutti Saksaan, missä isä jatkoi rengasalalla. Tätä rupeamaa kesti neljä vuotta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Työkaluja tarinoita varten

Saksasta perhe palasi Suomeen. Lukion Elmgren kävi Urjalassa, mutta Ruotsi veti puoleensa. Opiskelupaikkaa hän tavoitteli tietoisesti Pohjoismaiden suurimmasta ja maineikkaimmasta yliopistosta Lundista. Sinne hän myös pääsi ja valitsi pääaineikseen englannin kielen ja historian. Loppututkinto on takana. Nyt Elmgren kirjoittaa päätoimisesti väitöskirjaansa, jonka aineiston hän luonnollisesti pääosin kerää Suomesta.

Elmgren korostaa, ettei stereotypioissa ole kyse ennakkoluuloista.

- Stereotypiat ovat ikään kuin työkaluja, joita käytetään tarinoiden kerronnassa. Historian monimuotoisuudesta yritetään karsia tarina, jolla on alku, juoni ja loppu. Ruotsi ja ruotsalaiset ovat näissä tarinoissa yksi stereotypiansa, kerronnan osatekijä. Se, onko Ruotsi-kuva positiivinen tai negatiivinen, määräytyy sen mukaan minkälaisesta Suomesta samalla puhutaan. Jos tarina toteaa asioiden Suomessa olevan tolallaan, silloin myös Ruotsi-kuva on myönteinen. Mutta jos tilanteen Suomessa sanotaan olevan synkän, silloin yhtä lailla Ruotsista annetaan pimeä kuva.

- Kärjistettynä esimerkkinä voisi nostaa esiin Suomalaisuuden Liiton, jonka mukaan asiat Suomessa ovat pielessä, koska Ruotsi on meitä aina alistanut, ja varsinkin siirtomaaherrana Ruotsinajan kuluessa, Elmgren selvittää.

Kommunikaation väline

Työkaluna stereotypia on luonnollisesti myös kommunikaation väline.

- Ilman niitä emme pystyisi pitämään yhteyttä toistemme kanssa, koska meidän on kaikesta huolimatta kyettävä myös yleistämään asioita. Meidän on saatava muut ymmärtämään, mitä tarkoitamme. Mutta samalla on tiedostettava, että stereotypia on kommunikaatiotyökalu, ei totuus. Stereotypioita on siksi aina kyettävä kyseenalaistamaan. On joustettava todellisuuden mukana.

- Jos minulla on stereotypioita ruotsalaisista ja jos tässä tilanteessa tapaan ruotsalaisen, joka ei vastaa vähääkään stereotypioitani, silloin minun on murrettava aiempi kuvani. Vastaavasti jos stereotypiani vastaavat kutakuinkin tapaamaani henkilöä, ne auttavat minua, stereotypiat ovat minulle hyödyksi.

Yksi stereotypia Elmgrenin mielestä on suomalaislehdistön liki suunnaton kiinnostus ruotsalaisyhteiskuntaa kohtaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Suomalaislehdistö kirjoittaa Ruotsista stereotypioiden mukaisesti, koska niissä kuva Ruotsista on joko hyvin myönteinen tai hyvin kielteinen. Mielestäni tässä olisi selkeä jouston paikka. Nykymenettely näet osoittaa vain tosiasian, ettei kyetä hyväksymään erilaisuutta, monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta, Elmgren sanoo.

Muunnellun totuuden riski

Stereotypiat alkavat kommunikaatiovälineenä olla vaara, jos niitä aletaan käyttää totuutena. Esimerkin tällaisista stereotypioista Elmgren nostaa Ruotsista, missä ruotsalaista muotoilua hänen mukaansa pidetään maailmankuuluna. Toinen vastaava esimerkki on musiikkituotanto, jonka stereotypiat korottavat volyymeissa mitattuna toiseksi koko maailmassa.

- Ruotsalainen itse osaa torjua tämän kaltaiset stereotypioiden "totuudet" tutulla sanonnallaan "maailman paras Ruotsissa" (världsbäst i Sverige). Ruotsia johtavana musiikki- ja design-maana viljellään kovasti, mutta ne ovat "tosiasioita" vain Ruotsissa. Valitettavaa on, jos niistä syntyy myös muunneltua totuutta, joka vieläpä omaksutaan sellaisenaan muualla, Elmgren sanoo.

Elmgren on rajannut tutkimuksensa kattamaan 1900-luvun suomalaisten Ruotsista ja ruotsalaisista tuntemat mielikuvat.

- Useimmiten kyse on Suomi-kuvan rakentamisesta. Mielikuvat toimivat useimmiten oman kannan pönkittämiseksi. Tätä tekivät viime vuosisadan alussa varsinkin fennomaanit. Siihen aikaan esiintyi nykyisen kaltaisia ilmiöitä, seurattiin tarkoin, mitä Ruotsissa sanottiin ja kirjoitettiin Suomesta. Kaikki tämä kulminoitui sittemmin Ahvenanmaan kiistaan noin vuonna 1920, Elmgren sanoo.

- Tänään tätä väittelyä käydään "netissä". Sen elvyttäjänä ovat mahdollisesti toimineet Suomen kielilain muutokset.

Länsiraja liian äkisti

Ennen 1800-luvun puolivälissä alkanutta kansallismielisyysaatteen leviämistä ei Elmgrenin mukaan vallinnut minkäänlaista käsitystä, että Ruotsi olisi sortanut Suomea. Silloin ei eritelty, kuka oli alistamassa, suomenkielinen tai ruotsinkielinen aatelisto.

- Minun teoriani on, että Suomen pitkä, kuvitteellinenkin itäraja on ollut suomalaisten mielissä vuosisatojen ajan selkeää todellisuutta. Länsiraja on sitä vastoin ollut paljon epäselvempi käsite. Se syntyi äkkiä 1809. Kun kansallisuusaate sittemmin 1800-luvun puolivälistä lukien levisi, Venäjää vastaan oli helppo vetää raja venäläistämispyrkimyksiä vastaan. Lännessä rajanveto oli paljon vaikeampaa. Sekin raja oli kuitenkin luotava, ja siitä ponnistaa tämä propaganda ja mielikuvat Ruotsista petollisena ja kaksinaamaisena länsinaapurina.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kansallisuusaatteen leviäminen loi luonnollisesti yhtenäisyyttä, jota Ruotsi saattoi käyttää hyväkseen luovutettuaan Suomen Venäjälle. Yksi kieli, yksi mieli -aate selitti Suomen menetyksen.

- Mutta kansallisaate rakentaa myös kielteisiä raja-aitoja, jotka sulkevat muut sivuun. Joskus nämä rajat ovat pelkkiä konstruktiota, jotka on luotava, mielikuvin, propagandan tai taiteen keinoin päättämällä, että me olemme me, ja nuo ovat ne muut. Silloin esille nousee erojen korostaminen.

- Esimerkiksi yrityskulttuurista kirjoitetuissa kirjoissa voimme lukea suomalaisten ja ruotsalaisten eroavuuksista. Olemme pohjoismaalaisina muuhun maailmaan verrattuna liki tulkoon samanlaisia, mutta yrityskulttuureissa ruotsalaisia ja suomalaisia pidetään liki täydellisinä vastakohtinaan.

Vikaan Elmgrenin mukaan osuu myös se suomalaiskirjallisuudessa usein esiintyvä väittämä, että ruotsalaisilta puuttuisi kansallistunne.

- Väittäisin päin vastoin, että ruotsalaisilla on selkeän vahva kansallinen identiteetti. Se aiheutuu mielestäni siitä, että Ruotsissa on kansan ja valtion välillä selkeämpi ero. Suomessa taas kansa ja valtio ovat sama asia, koska Suomen valtio syntyi samoihin aikoihin kuin aate sen yhtenäisestä kansasta. Ruotsissa ollaan avoimempia erilaisille eduille, luokkaristiriidoille tai maantieteellisille intresseille. Suomessa on sen sijaan tarve sovitella eri etujen välillä, luonnollisesti muun muassa sotiemme seurauksena.

JUHANI ROIHA