Sunnuntai

"Tynnörit tulloo ja männöö"

TS/Merja Ilpala<br />Seppo Tarkkonen viihtyy tien päällä. Kauppa kävi mukavasti myös Vihdin kevätmarkkinoilla.
TS/Merja Ilpala
Seppo Tarkkonen viihtyy tien päällä. Kauppa kävi mukavasti myös Vihdin kevätmarkkinoilla.

Seppo Tarkkosta on vaikea olla huomaamatta. Jo ajopeli, Saksasta Suomeen päätynyt vanha postiauto kerää katseet. Keltaiseen Mersuun on maalattu mainoslauseita, jotka kertovat että nyt "tynnöri tulloo" ja "tynnöri männöö".

Mersusta nouseva mies painaa laihdutuskuurin jälkeen 190 kiloa. Hän kantaa myyntipöydän Vihdin torin laidalle, asettaa esille kiikarit, lintulaudat ja linnunpöntöt. Siniset muovitynnyrit ja tuhannen litran vesisäiliöt pysyvät peräkärryssä.

- Kauppa käy joskus huonommin ja joskus paremmin. Vaihteloo, Tarkkonen kuvailee menekkiä.

- Vaan tunnelma markkinoilla ei enää ole sama kuin vuosia sitten. Harva myyjä oli silloin selvin päin, mutta nyt harva on humalassa. Ja helppoheikit ovat melkein kadonneet. Ne ovat nykyisin esittelymyyjiä kaikki.

- Eroa on paikkakunnissakin. Itä-Suomessa tullaan ostamaan, mutta Länsi-Uudellamaalla tullaan vain kävelemään ilman rahapussia. "Ei meillä ole lompakkoakaan mukana", hyö sanovat. Merkillistä väkeä.

Molemmat seudut ovat Tarkkoselle tuttuja. Hän syntyi 56 vuotta sitten Kiteellä, lähti kuusitoistavuotiaana Suomea kiertämään, päätyi töihin Saabin tehtaalle Ruotsiin, mutta palasi kotimaahan alle vuodessa. Nykyisin hän asuu poikansa Nikon kanssa Sammatissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vuosikymmenten työkokemus kertyi autonkuljettajana ja koneenkäyttäjänä, kunnes terveys petti. Eläkeläiselle torikauppa on enemmänkin harrastus.

- Tämä on tällaista muodikasta kierrätyshommoo. Karjalainen ei osaa olla kauppaa tekemättä, mutta aikataulua ei ole, hän esittelee.

Kuivuus lisäsi tynnyrikauppaa

Isän ja 17-vuotiaan pojan koti rivitalossa pienen kirkonkylän laitamilla on selvästi poikamiesboksi. Seiniä koristavat tyttökalenterit ja Tarkkosen perhekuvat sulassa sovussa. Keittiön pöydän sekasorrosta erottuvat paljon selattu markkina-allakka, pari Tex Willeriä ja Maaseudun Tulevaisuuden viimeisin numero.

- Minä mainostan lehdessä ja katselen samalla isännän paikkoja. Pari kertaa on ollut lähellä, ettei ole sauna lämmennyt, muikistelee Tarkkonen, jota kaksi eroon päätynyttä avioliittoa ei ole lannistanut.

Kun puhelin pirahtaa, hän ottaa ylös tilaajan tiedot ja lupaa kuljettaa vesisäiliön perille. Sama kotiinkuljetus pätee myös markkinoilla.

- Tynnyrit tulevat minulle eri firmoista, lintujen asunto-osakkeet teen itse ja laiturit valmistaa tuttava. Ihmiset ostavat tynnyreitä vesiastioiksi ja laiturien ponttoneiksi. Vesisäiliöt menivät varsinkin viime vuonna hyvin kaupaksi, kun luoja pani maahan vesikuivuuden, hän kertoo.

Tarkkosen myyntimatkat ulottuvat Kokkolaan ja Ristijärvelle saakka. Hän kuvailee, miten hienoa on kurvailla varsinkin Itä-Suomen kauniissa maisemissa kirkkaina kuutamoöinä. Mersun mittariin kertyy vuodessa kilometrejä jopa satatuhatta.

Aikaisemmin hänen toripöydältään löytyivät kotimaan marjat: mustikat ja mansikat, puolukat ja karpalot. Oli myös leluja ja muuta rompetta, mutta niiden myynnistä on pitänyt luopua.

- On iso homma panna kahdeksan metriä pöytää kuntoon aamuin, illoin ja ajaa sitten parisataa kilometriä kotiin. Terveys ei sitä kestännä. Selkä on loppu, vasen polvi keljuilee ja olkapäät on molemmat leikattu.

Virolaiset Kalevala-tulitikut ovat sentään pysyneet valikoimassa, sillä keveitä puntteja jaksaa kantaa kipeämmälläkin käsillä

- Näitä ilkeää myydä, sillä sytyttäessä ei tarvitse pahoja ajatella, Tarkkonen vakuuttaa ja raapaisee näytteeksi tulen tikkuun.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Joku asiakas väitti, ettei tulitikkuja enää tarvita! Minä sanoin, että koetapas ottaa sytkärillä paskan haju vessasta pois. Ei varmasti lähde.

Armeijan suikka täynnä pinssejä

Euron tulo oli iso muutos myös torikauppiaille.

- Minulla ei ollut siinä mitään vaikeutta. Markka pitää vaan unohtaa kokonaan, Tarkkonen sanoo, mutta aprikoi, että rahaa kuluu hulppeammin euroina kuin vanhassa valuutassa.

- Torikaupassa tavaroiden hinta on pysynyt suurin piirtein arvossaan, mutta kirpputorimyyjät hyötyivät eurosta eniten. Kun aikaisemmin sai kirpputorilta vaatteen markalla, maksaa se nyt euron. Monessa kohtaa ei euroa pienempää rahaa tunneta.

Markka-aikana Tarkkonen sai pinsseillä somistetusta Ruotsin armeijan suikasta kapakassa kuusi satasen seteliä. Nykyinen lakki tuskin lähtisi sadalla eurolla, vaikka ei ole käyttäjänsä mielestä yhtä hyvin päähän sopiva kuin edeltäjänsä. Lahjaksi saatuihin merkkeihin liittyy muistoja.

Tien päältä on löytynyt monta tuttavaa.Yhtä suurisilmäistä poikaa hän erehtyi nimittämään tytöksi jo parikymmentä vuotta sitten Lohjalla. "Ite oot tyttö", vastasi nappula, joka on siitä saakka käynyt säännöllisesti morjenstamassa Seppoa.

Tai siis virallisesti Toivoa, sillä Kiteen kirkonkirjoissa Tarkkosen pojan etunimiksi on merkitty Toivo Seppo Untamo.

- Kirkkoherra oli vissiin humalassa, kun se tuli minua kastamaan ja laittoi nimet väärään järjestykseen. Asia selvisi vasta koulussa. Opettaja ihmetteli äidille, että miksi en vastaa, kun kysytään.

Vähäpuheisuudesta se ei ainakaan johtunut. Tarkkonen on siinäkin mielessä tyypillinen torikauppias, että tarinoita riittää joka lähtöön. Ja tietysti ne kaikki ovat tosia.

MERJA ILPALA

TS/
TS/
TS/Merja Ilpala<br />Mies ja suikka. Tarkkonen ei luovu pinssihatustaan, sillä edellisen myynti kismittää vielä vuosien jälkeen.
TS/Merja Ilpala
Mies ja suikka. Tarkkonen ei luovu pinssihatustaan, sillä edellisen myynti kismittää vielä vuosien jälkeen.