Extra

Minä Tarzan - minä Jane!

Kun ollaan Aatamin puvussa ja vähän Eevankin, sukupuolta ei tarvitse arvuutella.

Televisiosta tuli vastikään elokuva Veikeä kulkuri , jossa Katharine Hepburn pukeutuu pojaksi. Sellaisia juonikuvioita löytyy meiltäkin, sotilasfarsseista vallankin: Elina Pohjanpää tuuraa veljeään alokkaana, Helge Herala tekee naisen asussa Tamara Pressit - varuskunnan ennätyksen kuulantyönnössä.

Sanakirja määrittelee transvestismin: "Sairaalloinen halu esiintyä toista sukupuolta olevana, vars. käyttää vastakkaisen sukupuolen vaatteita." Kelju yhteiskunta tekee sukupuolieron transvestiittienkin välille: miesten vaatteita käyttävä nainen on sosiaalisesti hyväksytty, naisten vaatteita käyttävä mies pelkkä paaria - perverssi, transu.

Sairaalloista eli ei; miehen halussa olla nainen on nähty enemmän komiikkaa kuin tragiikkaa. Kysymys: Suomen tunnetuin transvestiitti? Vastaus: Väinö Kirstinä . Hymyä huuliin tuovia hameniekkoja ovat Dame Edna , Dusty Hoffman Tootsiena, Pirkka-Pekka Petelius Marja-Liisa Kirvesniemenä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Muistan jo kouluajoilta menestyksen, jonka viidennen C:n pojat saavuttivat esittäessään balettihamosissa Pienten joutsenten tanssin . Pekka ja Pätkä pärjäävät puistotäteinä. Todellisuuden nurjaa puolta valottaa James Bond, joka heti Pallosalaman alussa kohtelee kaltoin naiseksi pukeutunutta konnaa - ja vielä tämän omissa hautajaisissa. Hamletin kysymykseen "Ollako vai eikö olla?" meidät jättää Piukkojen paikkojen loppukohtaus, jossa Jack Lemmon alias Daphne riisuu blondin peruukkinsa ja tunnustaa sulhaselleen Osgoodille "Minä olen mies!" ja saa vastaukseksi: "Well, nobody's perfect - Kukaan ei ole täydellinen."

Munalla sairaalaan ja viivana takaisin, sanottiin Kim Kansasista, ensimmäisestä suomalaisesta, jolle tehtiin sukupuolenvaihtoleikkaus.

Jos tädillä olisi munat, niin täti olisi setä. Setä on täti kun setä tahtoo.

Se tasa-arvosta.

Ernst Brunner julkaisi vuonna 1993 romaanin Edith. Siinä hän kertoo minämuodossa runoilija Edith Södergranin elämänvaiheista, parantola-ajoista, taistelusta keuhkotautia ja kuolemaa vastaan. Brunner ei aina malta pysyä Edithin nahkoissa, mutta onnistuu välittämään tämän elämästä jotakin, joka koskettaa lukijaa ja tuntuu aidolta - Nonno-kissaa myöten.

Hannu Mäkelä on nyt lainannut Brunnerin idean ja kirjoittanut minämuodossa runoilija L. Onervasta. Tapahtuma-aikana on 1940-luku, jolloin Onerva oli viisi vuotta mielisairaalassa. Muodonmuutos naiseksi ei käy Mäkelältä yhtä vaivattomasti kuin ruotsalaiselta esikuvaltaan. On vaikea uskoa, että L. Onerva edes suljetulla osastolla makustelisi lakkaamatta omia vanhoja runojaan, kyllä se kuulostaa enemmänkin runosuonestaan kalkkiutuneen mieslyyrikon manialta.

Kirja on nimeltään Uponnut pursi . Mieleen tulee Rimbaudin runo Juopunut pursi - tai pikemmin Lassi Nummen sille ehdottama otsikko "Känninen paatti." L. Onervan ongelmana oli viinan ja "stimulanssien" liikakäyttö.

Onervan alkoholismiin Mäkelä ei samastu. Tämän seksuaalisia kuvitelmia hän ei kuvittele, vaan pysyy animus-anima -akselilla. Eroottisimmillaan hän on muistellessaan nuoren Leevi Madetojan "kapeaa laihaa ruumista ": "Hän oli poika, poikanen, niin oli nuori, maidon valkea iho hämärässä."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Onerva-Mäkelä kysyy: "Kuka olit, kuka olin, kumpia olimme? Mies nainen, nainen mies."

Mäkelä-Onerva ei vastaa.

Brunner on Edithinä "värisevä naaraseläin", Mäkelä Onervana "sfäärien sävelmerellä".

60-vuotiaan miehen omakuva 60-vuotiaasta naisesta?

Luulin aina, että Herra Huun musta leveälierinen hattu kertoo Hannu Mäkelän rakkaudesta Eino Leinoon . Mutta H. Mäkelän alettua L. Onervaksi, huomio kiinnittyy Herra Huun pukeutumisessa siihen, että hänellä on yllään kotelomekko - samanlainen oli Urho Kekkosella saunatunikana.

Miehet mekoissa. Miehet pikkumustissa.

Mutta ei liian pikkuisissa: Panos Emprion ei kelpuuttanut Janina Frostellin jälkeen uuden bikinisarjansa malliksi dragshowartisti Rickard Engforsia . Bikinit pullottivat väärästä kohtaa.

Kirjansa esipuheessa Mäkelä kertoo, että L. Onervan yksinpuhelu on "ennen kaikkea puhdasta fiktiota". Kuitenkin kirjassa olevat runot "ovat kaikki oikeita, Onervan itsensä kirjoittamia" ja "fiktion perustana ovat ihmisen elämän tosiasiat, faktat".

Onko tämä nyt Jorma Uotista toinen jalka liituraitalahkeessa ja toinen verkkosukassa?

Hannu Mäkelällä pukunsa alla pitsipöksyt ja sukkanauhaliivit.

Se olisi perinteisesti "juttu, jonka voi kertoa vain miesseurassa". Toisaalta: Nykysuomen sanakirjassa on ko. hakusanasta esimerkkinä lause "Hilma sai miesseuraa." Klassikko "Miksi Saara nauroi?" saa rinnalleen toisen: "Mitä Hilma kertoi?"

Ehkä sen, että Kersti Juva aikoi uudessa käännöksessään vaihtaa Nalle Puhin nimeksi Emmi Karhu.

Risto Reippaalla se mekko on! Puhilla vain villapaita.

Eduskunnan seksiostokeskustelut osoittivat, että Tšehov ei ajatellut suomalaisia kansanedustajia todetessaan, että "vailla miesseuraa naiset lakastuvat, ja vailla naisseuraa miehet tyhmistyvät". Eduskunnassa ne puhuvat tyhmiä latteuksia sekakuoronakin. Lyly Rajala (nyk. kok) mainosti itseään: "Vain soitto tänne ja sonni tulee!" Innostunut sonni.

Sama edestä ja takaa.

l

Mies ja nainen - Kiplingin itä ja länsi, jotka "eivät koskaan kohtaa"?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hermafroditos on kreikkalaisen mytologian kaksisukupuolinen hahmo. Pompeijilaisessa seinämaalauksessa Pan torjuu inhoten, kämmen pystyssä hermafrodiitin seuran. Kun muistamme, miten Pan on nymfien perään ja mihin kaikkeen antiikin kreikkalaisissa maalauksissa ollaan valmiita, luulisi että kaksineuvoisella käy tavallista parempi flaksi. Mutta ei.

"Esko on Kreeta ja Kreeta on Esko; ja kutsukoot meitä sitten joko Eskokreetaksi eli Kreetaeskoksi."

Niinpä. "Herran Kiesus, Antres, juostaankos päämme mäntyyn?"

Kysyy mies, vaimon pää.

Miehellä tahtonsa, naisella keinonsa.