Suomella on viisi suojelukohdetta kaikkiaan 754 maailmanperintöaarteen listalla. Se on kunnioitettava saavutus kansalle, jonka väkiluku on alle tuhannesosa maailman väestöstä ja jonka kulttuuri kuuluu Euroopan nuorimpiin.
Naapurimaa Ruotsi tosin on saanut listalle jo 12 kohdetta. Viimeinen hyväksytyistä perinnöistämme, Sammallahdenmäen pronssikautinen hauta-alue Turun läänin Lapissa, nimitettiin jo viisi vuotta sitten. Sen jälkeen ei uusia ole tullut, vaikka Suomen aielista varteenotettavista suomalaiskohteista on ollut Unescon hallussa vuodesta 1990.
Kun Vanha Rauma ja Helsingin Suomenlinna vuonna 1991 nousivat maailmanperintöjen joukkoon, kilpailu Unescon listapaikoista oli kevyempää. Jämsän Petäjäveden 1700-luvun puukirkkokin mahtui vielä 1994 melko helposti listalle. Nyt kirkon esittämistä olisi paljon vaikeampi perustella: kirkot ovat lähestulkoon listakohteiden enemmistönä.
Siinä syy siihenkin, miksi Turun tuomiokirkkoa ei ole koskaan ehdotettu maailmanperinnöksi. Muu Eurooppa on pullollaan vanhempia ja tyylipuhtaampia goottilaisia katedraaleja.
- Mikä on meillä ainutlaatuista ja kansallisesti arvokasta, ei välttämättä yleismaailmallisessa kulttuurissa erotu joukosta, selittää Unescon maailmanperintökomitean suomalainen edustaja, Museoviraston tutkija Margaretha Ehrström.
Ehrströmin kokemuksen mukaan valtiollinen ajattelu on parasta unohtaa, kun suunnitellaan maailmanperintökohteiden lanseeraamista.
- On laadittava eräänlainen kulttuurikartasto, josta voi hahmottaa koko maailman kulttuuripainopisteet. Nämä nimityksethän annetaan yleismaailmallisin perustein. Perinnön tulee edustaa tämänhetkisiä valtioita laajempaa kokonaisuutta; siksi täytyy selvittää sen asema koko maailman kulttuurin tai luonnon ilmiöiden joukossa.
1996 nimityksen saanut Verlan paperiruukkimiljöö Kouvolan lähellä vastaa tätä näkökantaa: puunjalostusteollisuuden luoma kulttuuri on erityisesti suomalainen ilmiö.
Juuri sellaisia ilmiöitä Suomen maailmanperintötyöryhmä on kiteyttänyt päivitettäväksi Unescolle maailmanperintökohteiden aieluetteloon, jotta tarjolla olisi vain kohteita, joilla on mahdollisuuksia päästä perille.
Meillä on nyt herätty rakentamaan kunnon strategiaa uuden kohteen saamiseksi listalle. Perusteilla on kansallinen maailmanperintöasiain neuvottelukunta, jossa kootaan eri alueita koskevaa tietoa ja koordinoidaan eri puolilta maata tulevia esityksiä. Tämän vuoden valtionbudjetissa on ensimmäistä kertaa maailmanperintötyöhön korvamerkittyä rahaa.
Niillä resursseilla on saatu peratuksi ja perustelluksi Suomen aielista sen näköiseksi, että jokin kuudesta kohteesta voisi jo ensi vuonna edetä varsinaiseksi ehdotukseksi Unescon komitean käsittelyyn. Seuraava suomalaiskohde saattaa nousta listalle ehkä kesällä 2005.
Margaretha Ehrströmin mukaan valinta saattaa osua aielistan yhteispohjoismaiseen kohteeseen, Struven kolmiomittausketjuun.
- Se on kohteista pisimmälle työstetty, melkein valmis ehdotukseksi. Seuraavana olisi ehkä Paimion sairaala, Ehrström arvelee.
Alvar Aallon Paimioon suunnittelema funkisparantolayhteisö on maailmanperintökohteena haastava: modernia arkkitehtuuria listalle on päästetty vain kymmenkunta, lähes kaikki tämän vuosituhannen puolella. Edes funktionalismin ehkä suurinta nimeä, ranskalaista Le Corbusier'tä , ei luettelosta löydy. Ranskan kohteet ovat kaikki vanhaa historiaa.
- Ehkä lähinnä Paimiota on Caracasin yliopisto Venenezuelassa. Se on Carlos Villanuevan sodan jälkeen suunnittelema arkkitehtuurinen kokonaisuus. Hollannilla on aieluettelossaan myös funkistyylinen sairaala, Zonnerstrahl, mutta sen vielä sairaalana toimivaa osaa on tietääkseni melkoisesti muutettu.
- Paimion ainutlaatuisuus on juuri sen toimivuudessa ja siinä, että sairaalan tarvitsemat muutokset ovat pääosin joko Alvar Aallon itsensä tai hänen toimistonsa piirtämiä. Uudet korjaukset on keskitetty sairaalan perinpohjin tuntevalle turkulaiselle arkkitehtitoimistolle. Värejä on viime aikoina entistetty, ja käytössä on paljon Aallon omia huonekaluja.
Suomen aielistan muut kohteet, Hangon Hauensuolen kalliopiirustukset, Pattijoen kastelli Raahessa, Astuvansalmen kalliomaalaukset ja Inarinjärven Ukonsaari, kaipaavat vielä tuekseen lisäselvityksiä.
Ehdolle haetaan vielä muitakin kohteita. Modernismille on listalla vielä tilaa, suomalainen luonnonperintö ansaitsisi siinä edustajansa, kulltturimaisema Järvi-Suomesta on vielä haussa, ja perinteinen suomalaiskyläkin haluttaisiin mukaan.
Ukonsaaren kulttipaikkaan voisi Ehrströmin mukaan liittää laajemmankin kokonaisuuden. Suomen saamelaisaluetta ei tähän mennessä ole kohdeltu varsinaisena suojelukohteena, mutta sen saaminen jossain muodossa Unescon listoille voisi auttaa saamelaiskulttuurin säilymistä.
- Se, että Ruotsin Lappi on Unescon maailmanperintökohde, ei suinkaan merkitse että Lapin ainutlaatuisuus olisi jotenkin keskittynyt Ruotsiin. He ovat vain ehtineet ensin: tehneet pätevät selvitykset Lappinsa kulttuurimaisemasta ja sen suojelusta.
Siinä on Ehrströmin mukaan Unescon maailmanperintöluettelon hyöty: se sekä innostaa että velvoittaa pitämään huolta arvokkaista luonnon ja kulttuurin ilmiöistä. Rahallista hyötyä siitä on turha hakea.
- Säätiöllä on rahasto, josta voi hakea suojeluavustusta. Meidän ei sellaista sovi hakea. Suomella on hyvä lainsäädäntö, osaamista ja varaa suojeluun. Meidän roolimme Maailmanperintöohjelmassa on avustaa ja kouluttaa muita pitämään huolta perinnöstään.
EVA LATVAKANGAS
