Teemat

Luonnonvaraiset eläimet
kärsivät ja hyötyivät sodista

Luonnonvaraisia eläimiä joutui sota-aikoina aseiden uhriksi sekä tarkoituksetta että tarkoituksella. Taistelutantereiden sarjatulen, sirpaleiden ja miinojen lisäksi eläimiä tappoivat ja haavoittivat luodit, joilla pyydettiin ruokaa nälkäisille.

– Sotien aikana kansalaisten liharavinnon puute oli sen verran mittava, että erityisesti hirvikanta kärsi kotirintamalla laittomasta pyynnistä. Toki laitonta pyyntiä tapahtui myös sotarintamalla, mutta ei kantaa verottavissa määrin, FM Mari Pohja-Mykrä kertoo.

Riistaeläimet toivat kotipöytään ja kenttämuonaan tervetulleen lisän, eikä lajien kannan tilalla saati rauhoitusajoilla ollut silloin suurempaa merkitystä. Suurimmasta riistaeläimestämme hirvestä syötävää riitti pitkäksi aikaa isollekin porukalle.

Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan aikainen hirvikannan verotus johti lajin rauhoittamiseen kymmeneksi vuodeksi.

– Jatkosodan aikana vastaavanlainen salapyynti haluttiin estää ennalta, joten hirven metsästysaikaa pidennettiin. Salapyyntiä ei kuitenkaan pystytty estämään ja metsästysajan pidentäminen aiheutti kritiikkiä eläintensuojelijoiden joukossa, Pohja-Mykrä kuvailee.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jatkosodan alussa valtion oli reagoitava kansalaisten kasvaneeseen ravinnontarpeeseen. Riistalintujen rauhoitusaikoja lyhennettiin ja useiden aiemmin suojeltujen lajien metsästys sallittiin.

Uusina lajeina alettiin pyydystää nokikanoja, silkkiuikkuja, naarashaahkoja sekä haahkanpoikasia. Jatkosodan aikana alettiin metsästää naapurimaiden esimerkin mukaisesti myös kyyhkyjä, joiden arvostus riistana on säilynyt näihin päiviin saakka.

Pula-ajan ruokapöytiin tuomia uusia makuelämyksiä olivat varikset ja oravat, joita pyydettiin kotirintamalla. Ravintoloissa tarjottiin myös rintamalta lomailevien sotilaiden mukanaan tuomaa ketunlihaa.

Riistaeläinten huvetessa nälkäisiin suihin vahinkoeläimiksi lasketut sudet, karhut ja ahmat saivat Pohja-Mykrän mukaan elellä sotien aikana melko rauhassa.

– Tämä johtui puhtaasti siitä, ettei vahinkoeläinten metsästykseen riittänyt resursseja. Pyyntipanostus hankalasti hankittavine aseineen ja kalliine patruunoineen kohdistettiin ruokapulan takia nimenomaan hyötyriistaan. Suurpetojen pyynti onkin aktivoitunut aina välittömästi sotien jälkeen.

Sodista on ollut joillekin eläinlajeille selvää hyötyä. Vaikka taistelut ovat tuhonneet useita luonnonalueita, ne ovat myös luoneet uusia elinympäristöjä ja ravintokohteita.

– Esimerkiksi vedellä täyttyvät kranaatti- ja pommikuopat loivat uusia elinympäristöjä vesissä eläville lajeille paikkoihin, joissa vettä ei aiemmin välttämättä ollut, FM Sakari Mykrä toteaa.

Ravintoresurssien lisääntymistä kuvaa muun muassa kaarnakuoriaisten määrän huima kasvu sotien tuhoamissa metsissä. Valtava määrä kuollutta puuta tarjosi kuoriaisille oivat elinolot.

Raflaavampi esimerkki sodan hyötyjistä ovat haaskansyöjät, joille sodan uhrien ruumiit tarjosivat valmiiksi katetun pöydän.

– Haaskaeläimillä, kuten variksilla, riitti ravintoa varsinkin sotarintamalla. Kulkukoiralaumat koettiin rintamalla niin epämiellyttäväksi ilmiöksi, että koirajahteihin ehdittiin sotakiireistä huolimatta, Pohja-Mykrä huomauttaa.

Suomesta löytyy Sakari Mykrän mukaan pari harvinaista esimerkkiä eläinlajien elinympäristön laajenemisesta suoraan sodan seurauksena.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Rotta levisi Hailuotoon sota-ajan rehukuljetusten matkassa. Idänkenttämyyrä puolestaan laajensi elintilaansa Karjalan kannakselta länteen päin evakkoväen karjaansa varten mukanaan kuljettamissa heinäkuormissa.

Jotkut eläinlajit ovat pesiytyneet menestyksekkäästi sodan moukaroimiin raunioihin.

– Viipurin pommitetuissa rakennuksissa pesi kivitaskuja, jotka käyttävät yleensä pesäpaikkanaan kivilouhikoita. Raunioiden vetovoimaa massiivisimmillaan edustavat Albaniassa 1960–1970-luvuilla rakennetut, nykyisin autioituneet 500 000 suojavarustus- ja bunkkerirakennelmaa, jotka ylläpitävät joillain seuduin huomattavan runsasta ruostepääskykantaa.

Erityisen kiinnostavana ilmiönä Mykrä pitää pitkäaikaisten rintamalinjojen välille syntyneitä, luonnonarvoiltaan rikkaita alueita. Ei-kenenkään-maalla ja demilitarisoiduilla vyöhykkeillä kasvillisuus ja eläinlajit ovat saaneet kukoistaa rauhassa.

Sotakorvausten maksamisesta aiheutui suomalaiselle metsäluonnolle merkittävä vahingollinen seuraus.

– Korvausten maksun myötä tehometsätalouden menetelmät rantautuivat maahamme. Tämän seurauksena metsille luonteenomainen rakenteellinen vaihtelu metsäkuvioiden ja laajempienkin metsäalueiden tasolla on kaventunut huomattavasti, Sakari Mykrä toteaa.

Metsien monimuotoisuuden väheneminen on ollut kova isku suomalaiselle eläinkannalle. Noin kolmanneksella uhanalaisista tai jo hävinneistä eläinlajeistamme taantumisen ensisijainen syy liittyy sodanjälkeisen tehometsätalouden aikaansaannoksiin.

Lisälukemista aiheesta: Mari Pohja-Mykrän ja Sakari Mykrän artikkeli ”Luonnonvaraiset eläimet sodassa ja sodan kohteina” teoksessa Sodan ekologia (2007), toim. Simo Laakkonen ja Timo Vuorisalo.