Ruissalosta löytyi vanhoja kalliohakkauksia
Ympyräkuviot ja hannunvaakunat ovat vanhoja myyttisiä symboleita, joiden on uskottu tuovan onnea.
Turun Ruissalon Saaronniemessä kallioita kävelleen Timo Saarisenkatse sattui viime viikolla osumaan kallion pinnan erikoiseen ympyrään.
Kun hän tutki ympyräkuviota tarkemmin, näytti kuin joku olisi jo kauan sitten hakannut graniittikallion pintaan jonkinlaisen labyrintin tai jatulintarhan. Aivan ympyräkuvion vieressä oli kiveen hakattuna myös muutama hannunvaakuna.
Saarinen uskoo, että moni muukin kulkija on nähnyt kalliohakkaukset vuosien aikana, mutta koska hän ei löytänyt mitään tietoa niihin liittyen, hän toivoi saavansa asiaan jotain selvyyttä.
Kuuvannokan kuviot talletettu tietojärjestelmiin
Museovirasto ylläpitää muinaisjäännösrekisteriä, joka löytyy netistä Kulttuuriympäristön palvelusivustolta osoitteesta kyppi.fi.
Se on oikea osoite myös silloin, kun etsimme lisätietoa Saarisen löytämästä kalliohakkauksesta.
Palvelu paljastaa, että Ruissalosta on löydetty kalliohakkauksia Kuuvannokan läntisimmästä kärjestä. Siellä on kallioon hakattu samankaltainen jatulintarha kuin Saarisen Saaronniemestä löytämä.
Kuuvannokasta löytyy kallioista lisäksi myös ankkuri, sydän, vuosilukuja (1852, 1891 ja 1895) sekä nimikirjaimia.
Mutta palvelu ei hiisku sanaakaan Saaronniemen kalliohakkauksista.
Löytö muuttuu saman tien entistä jännittävämmäksi. Ollaanko tässä nyt uuden, historiallisen löydön jäljillä?
Soitto Museoviraston yli-intendentti Marianna Niukkasellevahvistaa, että Saaronniemen kalliohakkauksista ei ole jälkeäkään Museoviraston tiedostoissa.
– Tässä on nyt kyseessä jokin ennestään tuntematon hakkaus.
Yli satavuotiaista kohteista kannattaa ilmoittaa
Niukkasen tutkiessa rekistereitä tarkemmin selviää, että koko maasta on rekisteröity 223 kalliohakkauskohdetta.
– Se kuulostaa aika vähältä. Toki on niin, että Suomessa on alueita, jotka on käyty tarkemmin läpi, varmasti esimerkiksi Turun seutu on sellainen. Silti ei voida sanoa, että jollain alueella kaikki tiedettäisiin. Enemmän on varmaan meillä niitä hakkauksia, jotka eivät vielä ole tiedossa.
Niukkanen sanoo, että Museovirasto pyrkii mahdollisimman kattavaan rekisteriin. Kuka tahansa voi ilmoittaa rekisteriin löytämistään kohteista.
– Jos vaikuttaa, että kohde on ihmisen tekemä ja mahdollisesti jopa yli sata vuotta vanha, siitä kannattaa ilmoittaa.
Mistä maallikko sitten voi tunnistaa esimerkiksi kalliohakkauksen vanhaksi?
– Hakkaus on usein sammaloitunut ja esimerkiksi sen kieli voi olla vanhan näköistä. Jos kalliossa on maanmittarin kieltä, esimerkiksi joku tappi kalliossa ja sen vieressä numero 2, se tuskin on koskaan mitään vanhaa. Mutta saa sellaisenkin ilmoittaa, ei siitä mihinkään häpeään joudu, Niukkanen kannustaa.
"Kyllä täällä saattaa olla vielä muitakin"
Lähdetään Ruissaloon. Turun museokeskuksen kaupunkiarkeologi Tanja Ratilainentulee mukaan Saaronniemen kallioille.
Maakuntamuseoilla on toisinaan yksityiskohtaisemmat tiedot oman alueensa historiallisista löydöistä kuin Museovirastolla.
Saaronniemen kalliohakkauksista ei kuitenkaan Museokeskuksellakaan ollut tietoa.
Halkaisijaltaan noin nelikymmensenttinen ympyräkuvio löytyy kalliosta Saarisen opastuksella. Ratilainen harjaa lumen pois kuuraiselta kalliolta mukaansa ottamallaan lumiharjalla, juoksuttaa sormiaan pitkin kallioon hakattua kaarevaa viivaa ja miettii.
– Ei tätä ihan lähiaikoina ole tehty, sillä tässä päällä kasvaa tällaista hidaskasvuista jäkälää. Ikää on vaikeaa arvioida, mutta kyllä tämä hyvinkin sata vuotta vanha voi olla. Tämä kohta on ollut veden alla ehkä 300 vuotta sitten, joten se on karkea arvio ajallisesta takarajasta.
Ympyräkuvion viereltä löytyy neljä hannunvaakunaa.
– Kyllä täällä saattaa olla vielä muitakin, tämä lumipeite nyt vain vähän haittaa, Ratilainen silmäilee ympärilleen.
Vain pienellä lisäetsimisellä muutaman metrin päästä löytyykin sellainen kalliohakkaus, jota edes Saarinen ei viime viikolla nähnyt. Vuosiluku 1828 on saanut alleen nimikirjaimet AL tai AS.
Hakkaukset ovat voineet liittyä myös merenkulkuun tai kalastukseen.
Ratilainen uskoo kalliohakkausten liittyvän ajanviettoon, sillä Ruissalossa on ollut jo pitkään huvila- ja virkistyskäyttöä. Rantakallioille on saatettu tulla piknikille tai kesäpäivää viettämään.
Hakkaukset ovat voineet liittyä myös esimerkiksi merenkulkuun tai kalastukseen. Aina välillä merimiehet ja kalastajat ovat joutuneet viipymään saaristossa suunniteltua pidempään odotellessaan parempaa säätä tai kalasaalista.
Tämän tyyppiset jatulintarha-kuviot ja hannunvaakunat ovat vanhoja myyttisiä symboleita, joiden on uskottu tuovan onnea.
Ammatikseen kalastusasioiden kanssa työskentelevällä Saarisella on teoria.
– Tämä on hyvä kalapaikka. Vesi virtaa hyvin, salmi on kapea. Sen toisella puolella on iso vesi ja aika lähellä toisella puolella Aurajoki. Aivan varmasti kalamiehet ovat lähteneet tästä liikkeelle ja päivystäneet täällä.
Saarinen aprikoi, että kenties onnea tuovien kuvioiden tarkoitus on ollut taata hyvä kalaonni tai suojella pyydyksiä varkailta.
Tanja Ratilainen sanoo, että läheiset kalliot tulisi vielä inventoida tarkemmin ehkä tulevana kesänä.
Samalla kohteen ikä voidaan tutkia tarkemmin ja päättää, merkitäänkö Saaronniemen kalliohakkaukset tulevaisuudessa muinaisjäännöksiksi vai muuksi kulttuuriperintökohteeksi.
FAKTA
Tyypillisiä sileillä rantakallioilla
- Kalliohakkaukset(kaiverrukset, kalliopiirrokset) tehdään hakkaamalla, uurtamalla tai kaivertamalla kallioon kuvio.
- Tyypillisestikuviot ovat nimikirjaimia ja vuosilukuja. Kuvioina on käytetty mm. aurinkokelloja, kompassiruusuja, rengaskuvioita, laivoja ja vaakunoita.
- Kuvioidenkoko vaihtelee muutamista senteistä jopa metrin kokoisiin yksittäisiin hakkauksiin.
- Ne sijaitsevattyypillisesti sileillä rantakallioilla, korkeiden kallioiden laella tai suurilla, yksittäisillä maakivillä.
- Suomessakaikki tunnetut hakkaukset ajoittuvat historialliselle ajalle, vaikka Suomen itä- ja länsipuolelta tunnetaan myös esihistoriallisia kalliopiirroksia.
- Suurinosa tunnetuista hakkauksista ajoittuu 1800- ja 1900-luvuille.
- Vanhat,uskomuksellisissa tarkoituksissa tehdyt hakkaukset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.
- Kiinteitämuinaisjäännöksiä ovat myös yli sata vuotta vanhat hakkaukset, joilla on yleistä ja jaettua merkitystä. Lähde: Museovirasto
LUE MYÖS:
(Julkaistu TS Saaristossa 1.7.2016)