Teemat

Satumaista arkea Seglingessä

Satu Numminen lähti Paimiosta Ahvenanmaalle kesätöiden perässä. Kolmantena kesänä hän tapasi tulevan avomiehensä.
Viisihenkiseksi kasvanut perhe asuu 41 asukkaan saaressa ja pyörittää Seglingen vierasvenesatamaa.
Heinäkuussa satama pitää Nummisen on kiireisenä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kohta on marraskuu, ja voi olla että silloin ei ole hetkeen töitä ollenkaan.

Heinäkuussa Satu Numminenjuoksee paikasta toiseen. Seglingen vierasvenesatama täyttyy parhaalla loma-ajalla joka päivä. Satamamaksut, opastukset ja neuvot pitää jaksaa jakaa hymyssä suin.

– Juhannuksena meillä on neljä venettä parkissa ja juhannuspäivänä seitsemän. Mutta kun koittaa 5. heinäkuuta, tietää, että seuraavat kolme viikkoa on koko ajan kiinni satamassa. Silloin ei tarvitse hetkeäkään miettiä, mitä tekisi.

Kulunut kesä oli neljäs vuosi, kun Numminen pyöritti itäisellä Ahvenanmaalla sijaitsevaa vierasvenesatamaa.

Numminen on lähtöisin Paimiosta, mutta asunut jo 20 vuotta pienessä saaressa Kumlingen kunnassa.

Nummisen lisäksi satama määrittää koko perheen päivärytmiä.

– Kolmetoistavuotias Julia-tyttäreni tekee joka ilta kaksi pellillistä pannukakkua, jotka hän myy veneilijöille. Seitsemänvuotias poikani Joonamyy viikonloppuisin perunoita, kuvailee Numminen.

Lisäksi perhe myy kalaa veneilijöille. Kalastamisessa, fileroinnissa ja savustamisessa ovat mukana miehen vanhemmat.

– Tykkään kiireestä, mutta jälkeenpäin ajasta on vaikea muistaa mitään. Ennen juhannusta saapuvat veneilijät voi pyytää kotiin syömään ja saunaan, ja heille on aikaa kertoa lukuisia tarinoita saaren historiasta. Näin hyvää palvelua ei ole mahdollista antaa heinäkuussa.

Sitten koittaa marraskuu. Voi olla, että marraskuussa ei ole mitään töitä. Ei, vaikka Numminen hoitaa kahta muutakin työtä vierasvenesataman lisäksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Marraskuussa vedetään matkailusaralla henkeä

Saaristossa työt ovat hajallaan.

Satu Nummisen oli perustettava yritys, jotta hän pystyi hoitamaan laajaa tehtävien kirjoa ja laskuttamaan erilaisia tahoja.

Hän toimii keskimäärin muutamana päivänä viikossa Kumlingen kunnan elinkeinolautakunnan sihteerinä. Työhön kuuluu matkailuasioiden järjestelyjä. Lisäksi hän käy näyttämässä halukkaille vaikkapa kunnan tontteja.

Matkailuun liittyviä suunnitelmia laaditaan erityisesti keväällä. Marraskuussa vedetään tällä saralla henkeä.

Perheellä on myös veneiden talvisäilytyshalli. Juuri nyt veneiden nostaminen, peseminen ja huoltotyöt työllistävät perhettä, mutta talvella tämäkin työ on jo tehty.

– Meille on tosin tulossa säilytykseen vanha puuvene, jonka huollossa taitaa mennä normaalia pidempään. Veneen puuosat hiotaan ja lakataan uudelleen.

Seglingen saaren voi kiertää polkupyörällä. Sen taloissa on kirjoilla 41 ihmistä.

Mutta jos vahvuuden laskee tavallisena keskiviikkona marraskuussa, luku onkin puolet vähemmän.

– Kymmenen meistä on viikot töissä tai opiskelemassa Maarianhaminassa, lapsia on neljä ja rollaattorin kanssa kulkevia mummoja on 14.

Kesän koittaessa asukasmäärä räjähtää. Seglingessä on 105 kesämökkiä. Se tarkoittaa, että heinäkuun lomaviikoilla saaressa voi asua yhtäkkiä 300 asukasta enemmän.

Joka paikkaan pitää mennä autolla

Seglinge on yksi Kumlingen kunnan saarista. Yhteensä kunnassa on 315 asukasta ja neljä asuttua saarta: Seglinge, Enklinge, Björkö ja Kumlinge.

Seglingen yhdistää Kumlingen pääsaareen lossi, joka kulkee läpi yön.

Nummisen kodista on yhdeksän kilometriä lasten kouluun. Välimatkat töihin, kauppaan tai Nummisen vierasvenesatamaan ovat periaatteessa lyhyet, mutta joka paikkaan pitää mennä autolla.

Aina on jotain tavaraa, jota pitää kuljettaa mukana.

Nummisen avomies Tom Erikssonon töissä lossinkuljettajana. Hän on kerrallaan aina vuorokauden töissä ja sen jälkeen kolme vapaalla. Lisäksi mies ajaa venetaksia.

Perheessä on kolme lasta, 13-vuotias Julia ja 7 vuotta täyttäneet Liviaja Joona.

Mantereelta tullut morsian ei ole harvinaisuus

Mantereelta tullut morsian ei ole harvinaisuus Kumlingessa.

Nuoria, kolme–nelikymppisiä pariskuntia, jotka ovat muuttaneet paikkakunnalle, on useita.

Puolisoista toinen on todennäköisesti kotoisin Kumlingesta. Heitä, jotka ovat tulleet ilman sukusiteitä, on vain muutama. Silloin saaristoon on tuonut työ.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Numminenkin tuli saaristoon töiden kautta. Äidin sukulaisella oli tarjota kesätöitä Kumlingen mökkikylästä, kun Numminen oli lukiolainen.

Seuraavana kesänä pesti vaihtui. Vuorossa oli Seglingen kaupan hommat veneentankkauksesta herkkujen myyntiin.

Kauppias pyysi Nummista jatkamaan jouluun asti. Sitten avautui paikka kunnan päiväkodista, jonne häntä suositeltiin. Vapaailtoina hän oli hoitanut saaristolaisten lapsia.

Kolmantena kesänä hän oli jo tavannut tulevan miehensä.

Heinäkuun kiireisen ajan jälkeen elämä saaristossa on Satu Nummisen mielestä rauhallisempaa kuin mantereella. Nummisen mielestä se on myös parempaa.

Ainakin Nummisen elämä Seglingessä on erilaista mitä se olisi Paimiossa, lapsuudenmaisemissa.

Seglingen kallioilla ei ole sitä, mikä mantereella luo kiireisen elämän.

Paimiolaisen perheen toinen vanhempi huristaa aamulla Turkuun töihin ja toinen lähtee Helsinkiin.

Illalla on kiire, että ehtii kauppaan ja kuskaamaan lapset harrastuksiin.

– Jos et lähtisi tuohon, niin elämä olisi ehkä samanlaista kuin se meillä on täällä. Meillä ei ole iltaisin auki olevia kauppoja, eikä täällä ole alle kouluikäisillekään mitään harrastuksia, Numminen kuvailee.

Mannersuomalaista oravanpyörää ei saaristossa ole

Nummisen mukaan mannersuomalaisen oravanpyörä on jotain sellaista, mitä saaristossa on vaikea tunnistaa.

– Elämänrytmi on kokonaisuudessaan rauhallisempaa, vaikka onhan meilläkin usein aamulla kiire kouluun ja töihin. Samalla tavalla minun tulee silloin huudettua kiirettä lapsille.

Arki on enemmän yhdessä tekemistä.

– Töiden ja koulun jälkeen voimme lähteä vanhimman tyttäreni kanssa melomaan tai ruokimme kaikkien lapsien kanssa yhdessä lampaat. Täällä ei ole sitä järjestettyä härpäkettä, jota pitäisi suorittaa illalla.

– Elämä on yhteisöllisempää. Moni naapuri on jonkin asian erityisosaaja. Häntä pyydetään tarvittaessa apuun, mutta ei siitä laskuja lähetetä.

Kaupan aukioloaikoja ennakoidaan edellisenä iltana

Ostosparatiisin värivalot eivät myöskään loista kulman takana. Seglingen saaressa on kuitenkin kyläkauppa, jonka pitäjä lähentelee jo eläkeikää.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Kauppa ei ole ehkä tänäkään iltana auki, mutta ennakoimme sitä jo edellisenä iltana. Keitimme hirvenlihaa valmiiksi, jotta ruuan tekeminen ei kestä tänään niin kauan.

Seglingen kyläkauppa oli kriisissä pari vuotta sitten, kun tulos painui miinukselle. Kaupan omistava osuuskunta ryhtyi toimenpiteisiin, ja nyt tulos on saatu taas plussan puolelle.

– Kaupan osuuskunta eli omistajat olemme me saarelaiset, vakituiset asukkaat ja mökkiläiset. Teimme ryhtiliikkeen, jotta mökkiläisetkin käyttäisivät kaupan palveluja, eivätkä toisi kaikkea mukanaan kylmälaukuissaan.

Monelle Ahvenanmaa on kesäparatiisi, jossa lämpö ja aurinko kultaavat lomamuistot.

Syksyllä meri pitää saariston lämpimänä

Seglingessä voi olla vielä syyskuun loppupuolellakin shortsikeli. Syksyisin meri pitää saariston lämpimänä.

Keväällä puntit tasataan, kun mantereella uskaltautuu jo toukokuussa lyhythihaisessa paidassa ulos.

– Meillä pukeudutaan usein vielä toppatakkiin toukokuussa, kun siskoni perheen lapset Paimiossa nauttivat jo keväästä ohuissa vaatteissa, Numminen kuvailee.

Tämän artikkelin alkuperäisversio on julkaistu TS-Yhtymään kuuluvassa Salon Seudun Sanomissa 7.6.2015. Jutun kirjoittanut toimittaja Johanna Käkönenotti uudelleen yhteyttä Satu Nummiseen syksyllä 2016, ja päivitti perheen kuulumiset.

Lue myös nämä yhteistyö­kumppanimme artikkelit