Teemat

Sininen satamakirja on 18-vuotiaiden partiopoikien taidonnäyte

Huviveneilijöille tuttu Turun Partio-Sissien satamakirja on virallisesti Suuri satamakirja, mutta lempinimiltään sininen kirja tai partiolaisten satamakirja.  

Ensi vuonna tekijöiltä on odotettavissa jotain ihan muuta kuin lähestymisohjeita satamiin. 

Sopivan rantautumispaikan etsiminen aiheuttaa usein jännitystä veneessä, etenkin jos paikka on vieras, tuuli yltyy tai yö pimenee.

Satamia lähestyttäessä moni asia voi mennä vikaan, sillä merikortit eivät väylien ulkopuolella ole aukottoman luotettavia.

Tämän asian huomasi jo vuosikymmeniä sitten turkulainen meripartiolippukunta Turun Partio-Sissit ry, joka on järjestänyt jäsenistölleen purjehduskoulutusta omalla koulutusaluksellaan 1950-luvulta saakka.

– Joskus 1970-luvulla partiolaiset alkoivat näiden koulutuspurjehdusten yhteydessä kerätä tietoa käymistään paikoista, kertoo lippukunnan jäsen Matti Lindström.

Siitä alkoi suositun satamakirjan tarina.

Rantojen kaikki kivet piirrettiin

Tietojen kerääminen nelisenkymmentä vuotta sitten ei ollut kaikkein helpoin tehtävä.

Partiolaiset tutkivat saariyöpymistensä yhteydessä rantojen kaikki kivet. He mittasivat rantojen syvyyden käsiluodin eli naruun sidotun painon avulla ja piirsivät karttaluonnokset kaikista kulkemistaan rannoista. Piirrosten yhteydessä he kuvailivat miten saareen kannattaa rantautua ja millainen paikka on kyseessä.

– Tarkoituksena oli, että koulutusaluksen seuraavakin miehistö löytäisi aina suojaisan sataman.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

1970-luvun lopulle tultaessa partiolaisille oli kertynyt aikamoinen pinkka lähestymisohjeita ja saarikuvauksia. Silloiset aktiivipartiolaiset huomasivat, että nippua katseltiin satamissa hieman kadehtien.

– He sitten keksivät painaa ensimmäisen kirjan joskus 1970-luvun lopussa. Kirjoista tuli nopeasti suosittuja.

– Tapa jäi elämään ja edelleenkin piirrämme kaikki kartat sisäänajo-ohjeineen itse, sanoo satamakirjoista vastaava Lindström.

Turun Partio-Sissien satamakirjan virallinen nimi on Suuri satamakirja. Huviveneilijöiden suussa tuttu kirja taipuu myös siniseksi kirjaksi tai partiolaisten satamakirjaksi.

Kirjoja on useita erilaisia, jokaiselle merialueelle omansa. Turun Saariston lisäksi oman satamakirjansa ovat saaneet Ahvenanmaa, Suomenlahti ja viimeisimpänä Pohjanlahti.

– Kaikki rannikkoalueet ovat nyt katettuja. Lisäksi meillä on ulkomaisille turisteille tehty, kansainvälinen kirja. Se on kirjoitettu vain englanniksi ja saksaksi ja siinä esitellään Suomenlahden, Turun saariston ja Ahvenanmaan suurimpia satamia.

Tekijöitä motivoi yhdessä tekeminen ja seikkailu

Lindström painottaa, että kaikki tekijät ovat edelleenkin vapaaehtoisia, eivätkä saa uurastuksestaan palkkaa.

– Ideana on, että noin 18-vuotiaat nuoret kokoavat kaikki kirjaan tulevat tiedot. Se on heille seikkailu, kun he lähtevät keskenään saaristoon keräämään tietoa ja mittaamaan rantoja.

– On hienoa nähdä, miten pojat kokevat kirjan tietojen kokoamisen yhteisenä asiana. Raha ei ole heille motivaattori. Heitä motivoi yhdessä tekeminen ja se, että he pääsevät näkemään ja kiertämään saaristoa.

Kirjan tuotoilla lippukunta ylläpitää koulutusalusta ja järjestää lapsille ja nuorille partiotoimintaa.

Uusia paljastuksia pikkuhiljaa

Joka vuosi uutta kirjaa ei tule, mutta päivitystarpeet arvioidaan vuosittain jokaisen kirjan osalta.

– Saaristoakin rakennetaan koko ajan. Joskus vanhat luonnonsatamat muuttuvat niin, että niihin ei saa enää mennä. Nämä yksityisrannat poistamme päivitysten yhteydessä ja etsimme tilalle uusia satamia ja rantoja, Lindström kertoo.

Onko markkinoille jossain vaiheessa tulossa satamakirjaa, jossa paljastatte saariston kaikkein salaisimmat helmet?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Jokaisella on tiedossaan sellaisia omia paikkoja, joita ei jaeta muille. Meilläkin niitä on niin paljon, mutta olemme päätyneet paljastamaan niitä vain ihan pikkuhiljaa.

– Jokaisen uuden painoksen yhteydessä tulee aina uusia satamia kirjaan mukaan.

”Tarkoitus vinkata hyvistä venereiteistä.”

Jos haaveiltua Partiolaisten salaiset satamat- kirjaa ei vielä olekaan odotettavissa, niin jotain aivan uutta partiolaisten käsistä on valmistumassa veneilykaudeksi 2017.

– Teemme parhaillamme uutta reittikirjaa. Olemme aiemmin keskittyneet vain satamiin, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus vinkata hyvistä venereiteistä.

Saariston merkittyjen väylien ulkopuolella on paljon kauniita venereittejä, jotka tuovat vaihtelua kulkemiseen ja lyhentävät suunniteltuja siirtymämatkoja.

– Tällaisia reittejä olemme nyt luodanneet ja työ jatkuu tänä kesänä. Sen perusteella ensi kaudeksi valmistuu Turun saariston ja Ahvenanmaan venereittikirja, Matti Lindström paljastaa.

Oletko vielä käynyt näissä?
Partiolaisten kolme kohdevinkkiä

(Tekstit, kartat ja kuvat teoksesta Suuri satamakirja - Turun saaristo)

Sandön, Kemiönsaari

Sandön saari Helsingholmenin itäpuolella mahtavine hiekkarantoineen on oiva retkikohde pienemmille veneille.

Saaren pitkulainen, lounais-koillissuuntainen muoto on syntynyt jo jääkauden aikana.

Sandö onkin Jurmon ohella niin sanotun kolmannen Salpausselän lounaisimpia jatkeita.

Suojaisia pohjoispuolen rantautumispaikkoja kannattaa lähestyä idän tai pohjoisen puolelta varoen itäkärjen pitkää vedenalaista särkkää. Saarella on myös nuotiopaikka sekä puucee.

Björkö, Nauvo

Björkön eteläreunalla oleva lahti on suojainen ja syvä, ja sen rannoilla on useita hyviä rantautumispaikkoja. Saari on asuttu.

Satamaan on kaksi saapumisreittiä. Turvallisempi ja syvempi kulkee Yngerskärin ja Hovdetin välistä. Ajettaessa tätä kautta on varottava salmessa olevia, karttaan merkittyjä kareja.

Toinen reitti tulee Dommaskärin ja Yngerskärin välistä. Syvyys tässä salmessa on noin puolitoista metriä. Saaren koillisrannassa on yhteysaluslaituri.

Björkön on arveltu olevan 1200-luvun purjehdusoppaassa mainittu Malmö-niminen kauppapaikka.

Saarelta on löydetty Saaristomeren toinen kivistä ladottu kompassiruusu, josta erottuu 32 ilmansuuntaa. Kompassi on rakennettu luultavasti 1600-luvun alussa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vielä 1800-luvun alussa Björkössä sijaitsi kappeli, jonka kivijalka on yhä näkyvissä.

Björkön erikoisuutena on makeavetinen sisäjärvi, joka on irronnut merestä maan kohoamisen myötä noin 250 vuotta sitten.

Järven suurin syvyys on 18 metriä. Siitä on 1800-luvulla kalastettu silakkaa jopa verkoilla, mutta veden muuttuessa makeaksi silakka on kadonnut.

Nykyään järvessä elää ahvenia, haukia, siikoja ja suutareita.

Verkan, Korppoo

Verkanin vierasvenesatamaan kuljetaan 2,4 metrin väylää.

Sataman palvelutaso on hyvä. Rannassa toimii ravintola Buffalo sekä elintarvikekioski. Läheisestä Korppoon kirkonkylästä on linja-autoyhteys mantereelle. Siellä on myös terveyskeskus sekä muut normaalit taajama-alueen palvelut.

Korppoon Pyhälle Mikaelille omistettu kirkko on maamme vanhimpia. Se edustaa ahvenanmaalaista tyylisuuntaa kapeine torneineen ja poikkeaa näin muista Turun saariston kirkoista.

Pyhättö rakennettiin 1300-luvulla, samoihin aikoihin Rymättylän kirkon kanssa.