Lehtikaali on monikäyttöinen terveyspommi

HELI NIEMINEN

Lehtikaali on oikea voimavihannes. Siinä on esimerkiksi kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa. Se sisältää myös paljon rautaa, kalsiumia ja proteiinia.

Lehtikaalia voi käyttää raakana tai kypsennettynä. Se sopii smoothien joukkoon, se taipuu pestoksi, siitä voi valmistaa keittoja ja muhennoksia.

Moni kasvissyöjä onkin tykästynyt lehtikaaliin, ja siitä on kirjoitettu paljon ruokablogeissa. Ongelmana on vain ollut se, että kotimaista lehtikaalia ei ole juuri kaupoista löytynyt.

Mutta tänä kesänä asiaan on tullut muutos. Suurten kauppojen vihannesosastoilta on yllättäen löytynyt sekä pakattua ja irtomyynnissä olevaa kotimaista lehtikaalia. Paketin kyljessä olevassa tarrassa lukee ”Kallelan tila”. Ajetaan siis Perniöön katsomaan, mistä kaalit ovat kotoisin.

– Täällä nämä meidän kaalit ovat, esittelee Kallelan tilan emäntä Virva Niittynen, ja pian kahlataankin jo reisiä myöten kaalipellossa. Lehtikaalit kasvavat yllättävän suuriksi ja korkeiksi ja ovat kiitollisia kasvatettavia. Kunhan niitä kastelee riittävästi ja pitää kaalikoit loitolla, kaikki on hyvin.

– Lehtikaalin kasvatusta kannattaa ehdottomasti kokeilla kotonakin, innostaa emäntä.

Lehtikaali nimittäin sopii suomalaiseen ilmastoon mitä mainioimmin. Sen satokausi on pitkä, eikä se ota nokkiinsa kylmistä säistä.

Ajatus lehtikaalin viljelystä Kallelan tilalla oli juuri Virvan. Terveellinen ruoka on kiinnostanut häntä aina. Kun lehtikaalia ei tuntunut saavan oikein mistään, tuli mieleen, että mitäpä jos viljeltäisiinkin sitä itse.

Isäntä Antti Niittynentuumi, että jos hommaan ryhdytään, niin ryhdytään sitten kunnolla. Kaalintaimia istutettiin keväällä puolen hehtaarin verran.

Ennen kuin lehtikaalipussi on kaupassa ja kuluttajan kädessä, tapahtuu paljon.

Kaalien korjaaminen on kokonaan käsityötä. Myyntiin kerätään kasvin yläosassa kasvavat pienet ja keskikokoiset lehdet. Ne kootaan isoihin koreihin ja viedään pellolta tilan pakkaamoon. Siellä ne pestään kahdesti, punnitaan, niputetaan ja pakataan. Käsityötä sekin kaikki.

Moni tuottaja harmittelee sitä, miten kauppojen hyllyille on vaikea päästä. Niittyset sen sijaan ovat tyytyväisiä, lehtikaali on otettu hyvin vastaan.

– Toki tarvitaan vielä paljon tietoa, ennen kuin ihmiset löytävät tämän vihanneksen.

Lehtikaalireseptejä ei tarvitse kaukaa hakea, sillä niitä on kehitelty ahkerasti Kallelan tilan keittiössä. Virva Niittynen ottaa esiin paksun reseptivihkon ja antaa auliisti kopioida sieltä parhaimmat reseptinsä.

'Erilaisia muhennoksia ja patoja on tullut kokeiltua paljon, uusin keksintö on herkullinen lehtikaalipesto.  Ja kun tarvitaan nopeaa välipalaa, keittiössä pyöräytetään smoothie.

Kallelan tilalta toimitetaan lehtikaalia kauppoihin todennäköisesti aina lokakuun lopulle asti, kauemminkin, jos kysyntää riittää. Virva tahtoisi jättää kaalit lumenkin alle ja kokeilla, kauanko satoa voi korjata, mutta hän epäilee, että jossain vaiheessa isäntä tahtoo kyntää pellon talvikuntoon.

Virvan lehtikaalireseptit löytyvät täältä!

TS Ruoka -sivuston kestosuosikki, Miinan lehtikaalisipsien ohje löytyy Ripaus ja hyppysellinen -blogista!

Uusvanha lehtikaali

  • Vanha kansa tuntee lehtikaalin, mutta välillä se on ollut pitkään unohduksissa.
  • Lehtikaali on suomalaista superruokaa: sen C-vitamiinipitoisuus on erittäin korkea, ja se sisältää myös runsaasti karoteenia, kalsiumia, valkuaisaineita ja rautaa.
  • Lehtikaali säilyy karkean rakenteensa vuoksi hyvin, mutta on herkkä etyleenille. Sitä ei siis kannata sijoittaa esimerkiksi omenien tai tomaattien lähelle.
  • Lehtikaali tulee huuhdella ennen käyttöä. Karkean lehtiruodin saa leikattua helposti irti veitsellä, kun taittaa lehden ”kiinni”. Ruodin voi halutessaan kypsentää ja syödä, mutta se vaatii pitemmän kypsennysajan kuin itse lehtiosa.