Ruoka

Andeilta lietolaiselle pellolle

Andeilta kotoisin oleva kvinoaa kasvaa nykyisin lietolaisilla pelloilla. Rainingon viljelijäveljekset uskovat ravintopitoisen, gluteenittoman kvinoan päätyvän yhä useamman suomalaisen lautaselle.

Kvinoapelto on komea näky: pitkät varret loistavat oranssin ja liilan sävyissä, itse tähkylä on tupsumainen ja pörheä. Lietolaisella Rainingon luomutilalla kasvaa kvinoaa nyt neljättä vuotta, ja sille on varattu useita kymmeniä hehtaareita. Juhaja Kari Raininkoovat tiettävästi ainoat suomalaiset, jotka viljelevät luomukvinoaa.

Kipinä syttyi vuonna 2007, kun MTT:n erikoistutkija Marjo Keskitalokävi kertomassa viljeilijöille suunnatussa tilaisuudessa erikoiskasveista.

Keskitalo on tutkinut kvinoaa jo viidentoista vuoden ajan. Hän on kerännyt siemeniä ja näytteitä eri puolilta maailmaa, tutkinut niitä vuosia ja lopulta löytänyt hyvän kannan, joka tuleentuu kunnolla. Niitä siemeniä Rainingot nyt käyttävät.

– He ovat todellisia uranuurtajia, kehuu Keskitalo.

Hänen mielestä ei ole mitään erikoista siinä, että Andeilta kotoisin oleva kasvi pärjää Suomessa.

– Onhan perunakin kotoisin sieltä!

– Ja kun ilmasto muuttuu ja kuluttajien tottumukset muuttuvat, täytyy löytää uudenlaisia viljelykasveja.

Valtakasvien asemaa kvinoa tuskin tulee horjuttamaan, mutta Keskitalo pitää sitä varsinkin luomuviljelyn kannalta kiinnostavana kasvina Suomessa.

Kvinoa on trendikästä superruokaa: se sisältää proteiinia, hitaita hiilihydraatteja ja rasvaa, lisäksi sen aminohappokoostumus on hyvä ja vastaa maidon valkuaista. Kvinoa yhdistää viljan ja maitotuotteiden hyvät ominaisuudet, mutta ei sisällä gluteenia eikä laktoosia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ihan halpaa kvinoa ei ole. Noin puolen kilon paketti tuontikvinoaa maksaa kaupassa neljästä viiteen euroa, kotimainen on 20–30 -prosenttia kalliimpaa.

Hinta juontuu siitä, että kvinoan tie pellolta pakettiin on pitkä ja työläs.

Kvinoa on haastava puitava, sillä sen korret ovat pitkät ja vahvat, joten vihermassaa kertyy puimuriin paljon. Lopullisen erottelun tekee värisilmälajittlija. Samanlaisia ei Suomessa ole kuin muutamia.

Kvinoa pitää vielä kuivattaa ja hioa, jotta siementen pinnalla oleva saponiini, saadaan pois. Ennen käyttöä kvinoa pitää huuhtoa. Kuluttajat tekevät sen nyt kotonaan.

Rainingot ovat rahoittaneet kokeilut ja investoinnit omasta pussistaan.

– Jos olisimme hakeneet tukia tutkimuksiin ja koneisiin, olisimme vasta alkuvaiheessa. Se on hidasta byrokratian vuoksi. Paras tuki on usko omaan tekemiseen, Juha Raininko sanoo.

Kvinoasta ovat kiinnostuneita esimerkiksi monet urheilijat, keliaakikot ja kasvissyöjät. Tähän asti käytössä on ollut vain ulkomaisia tuotteita.

Nyt toinen iso kaupparyhmä ottaa kotimaisen kvinoan hyllylleen marraskuussa, ja todennäköisesti toinenkin seuraa kohta perässä.

Kvinoan tuotteistamisvaiheessa Raininkojen yhteistyökumppaniksi on löytynyt yrittäjä Kari KaipainenSunSpeltistä. Spelttiä monipuolisesti tuotteistanut mies etsiskeli valikoimiinsa gluteenitonta tuotetta, ja kvinoa tuntui sopivalta. Kaipainen on puhunut kvinoasta paljon ruohonjuuritasolla, kuten messuilla, luomukaupoissa ja keliakiapuodeissa.

Yhden tilan tuotteiden tuominen isoihin kauppaketjuihin on haastavaa. Juha Raininko pitääkin pienen puheenvuoron tuottajan näkökulmasta:

– Ostajien ja kaupan olisi hyvä oppia siihen, ettei kaikkea ole aina saatavilla. Tämä on kotimainen tuote, jonka sato voi vaihdella viljelijöistä riippumattomista syistä.

Kotikeittiössä kvinoa taipuu moneen. Sitä voi käyttää riisin ja viljojen takaan, tehdä siitä esimerkiksi lisäkkeitä ja risottomaista ruokaa. Kvinoasta saa myös maukasta, pähkinäistä puuroa.

– Kvinoassa on sen verran rasvaa, että siitä tehty puuro ei pala helposti pohjaan eikä sitä tarvitse pahemmin sekoitella kiehumisen aikana, kertoo  Juha Rainingon vaimo Terhi Auvainen.

Raininkojen keittiöstä löytyy sähkökäyttöinen mylly, jolla tehdään kvinoan siemenistä jauhoa. Siitä taas tehdään niin pannukakkuja, pipareita kuin kääretorttujakin.

Kvinoajauhoa saa myös kaupoista, mutta ei kotimaisena – ainakaan toistaiseksi.

 PS Katso myös kotimaisesta kvinoasta!

Kvinoa-marjapuuro

5 dl vettä
2 dl kvinoan siemeniä
3 dl punaherukoita
sokeria maun mukaan

Huuhtele kvinoa. Lisää kiehuvaan veteen punaherukat ja kvinoan siemenet. Keitä 15–20 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kvinoasta irtoaa vaalea kranssi. Tarjoa kuumana tai kylmänä.

Halutessasi voit tehdä puuron vispipuuron tapaan, eli keittää ensin marjoja ja vettä ja siivilöidä marjojen kuoret pois ennen kvinoan lisäämistä. Voit myös kokeilla kvinoapuuron vispaamista kuohkeaksi kun se on jäähtynyt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kvinoa-kääretorttu

6 munaa
2 dl sokeria
2 dl kvinoajauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
täyte: tyrnihilloa
1 dl (luomu)vispikermaa
1 dl vanilja rahkaa
1 rkl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vaahtoon jauho-leivinjauheseos. Kaada taikina voidellun leivinpaperin päälle pellille ja paista uunin keskitasolla 225 asteessa 5–10 minuutia, kunnes levy on kauniin ruskea.

Kumoa kypsä torttupohja toiselle leivinpaperille, jolle on ripoteltu hieman sokeria. Anna jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää vaniljarahka ja sokeri. Levitä torttulevylle ensin hilloketta ja sen päälle kermarahkaseosta. Rullaa kääretortuksi ja jätä saumakohta alaspäin. Kääri torttu leivinpaperiin tiukasti ja laita jääkaappiin hetkeksi vetäytymään.

Kvinoa-pursotinpiparit

250 g voita
1½ dl sokeria
½ muna
3½ – 4½ dl kvinoajauhoja
1½ tl vaniljasokeria / kademummaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Puolita yksi raaka muna, vatkaa kevyesti ja lisää joukkoon, samoin kvinoajauhot. Mausta vaniljasokerilla tai kaademummalla.

Täytä pursotin taikinalla ja pursota halutun muotoisia pipareita. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla kauniin ruskeiksi.