Vielä hetki on maltettava odottaa. Sivellään toisenkin kerran kahvikermakastikkeella ja laitetaan takaisin muhimaan.
Yläneläisen lammastilan emäntä Anne Rintala painelee valkosipuleita syvemmälle lampaanviuluun ja työntää vuoan leivinuuniin. Lampaan kanssa valmistuvista peruna-, porkkana- ja palsternakkaviipaleista leviää keittiöön huumaava tuoksu.
– Tämä on perinteinen ja suosittu lammasresepti pääsiäisenä ja lihan maustamisen voi aloittaa jo edellisenä päivänä. Mutta toisin kuin ihmiset usein luulevat, lampaasta saa todella helposti myös pikaruokaa. Esimerkiksi minun ja mieheni Tapion suosikkiruoassa lampaanmaksassa ei kauan nokka tuhise, kun sen leikkaa sopiviksi siivuiksi ja paistaa nopeasti pannulla.
Kauan ei Anne Rintalalla kestä myöskään lammasvartaiden valmistamisessa. Marinoidut vartaat käyvät uunissa viiden minuutin ajan, sitten ne käännetään, annetaan olla vielä toiset viisi minuuttia, ja ruoka on valmis.
– Yleensä ihmiset marinoivat palat ensin ja laittavat ne vasta sitten vartaisiin, mutta kätevämpää on laittaa valmiit vartaat pussiin maustumaan. Kesällä nämä tehtäisiin tietysti grillissä, ja grillikautena lammasta meneekin yhä enemmän. Lammasta käytetään myös rosvopaistiin.
Emännän mielestä parhaat maustekaverit lampaalle ovat minttu, rosmariini, timjami, persilja sekä tietysti valkosipuli. Lampaan viereen hän valmistaa mieluiten kotimaisia juureksia sekä perunaa. Rintalat syövät lammasta kaksi–kolme kertaa viikossa ja käyvät myös silloin tällöin esimerkiksi etnisissä ravintoloissa katsomassa, millaisia lammasruokia niissä valmistetaan.
Tapio ja Anne Rintala ovat pitäneet lampaita jo kolmisenkymmentä vuotta Tapion sukutilalla Yläneellä. Kasvatus alkoi häälahjaksi saaduista viidestä lampaasta, ja tällä hetkellä kolmessa lampolassa määkii parhaimmillaan viisikin sataa suomenlammasta aikuiset ja karitsat mukaan luettuna. Rintaloiden luomutila valittiin myös vuoden 2009 Lammastilaksi.
– Tuotamme vuodessa noin 7 000 kiloa karitsanlihaa, ja siitä tehdään muun muassa savustettua lihaa, purkkilihaa, erilaisia makkaroita ja jauhelihaa. Meillä menee niin suuri osa ajasta markkinointiin, että teetämme teurastuksen, savustuksen ja pakkauksen muualla. Kaikki liha menee suoramyyntiin vakioasiakkaille sekä markkinoille, kertoo Tapio Rintala, joka on sekä Varsinais-Suomen lammaskerhon että Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtaja.
– Esimerkiksi Turun yliopiston luomupiirin kanssa olemme tehneet yhteistyötä jo pitkään. Markkinoilla taas tykkäämme käydä siksi, että siellä saa jutella ihmisten kanssa ja kertoa itse, mistä liha oikein on peräisin, Anne Rintala hymyilee ja lisää, että he käyttävät hyväkseen myös lampaan villan ja taljat.
Suomessa myydään noin kolme miljoonaa kiloa lammasta vuodessa. Siitä vain reilu 20 prosenttia on kotimaista lihaa. Ulkomaista lihaa tuodaan etenkin Uudesta-Seelannista.
– Pääsiäinen on varsinkin lampaanpaistin myynnissä hyvä sesonki ja kymmenisen prosenttia koko vuoden lihoista myydään pääsiäissesonkina. Mutta kyllä joulu on silti ykkönen, Tapio Rintala kertoo.
Pakastaminen tasaa kautta hyvin ja lihaa saa nykyään myös tuoreena ympäri vuoden. Myös teurastusta tehdään useamman kerran vuodessa. Eniten lammasta myydään juuri pakastettuna, mutta tuorekin liha säilyy vakuumiin pakattuna parisen viikkoa.
Anne Rintala nostaa lampaanpaistin uunista ja leikkaa siitä ohuita viipaleita. Tällä kertaa juodaan vain vettä, mutta Rintaloiden mielestä paras ruokajuoma lampaalle on ehdottomasti hyvä punaviini.
– Eikä viinin valitseminen vaikeaa ole. Katsoo vain, että tuoteselosteissa on se lampaan kuva, emäntä vinkkaa.
