ntisen Länsi-Saksan liittokansleri Konrad Adenauer pohdiskeli joskus liittopäivien eli paikallisen eduskunnan roolia. Adenauer arveli. että että hallitsemista helpottaa, jos kansanedustajilla on paljon matkoja ja lomaa.
Suomessa mennään Adenauerin mallilla. Hallitus saa hallita pitkän tovin ilman kansanedustajien kiusallisia kysymyksiä. Eduskunta on ollut jo viikon lomalla ja putki jatkuu helmikuun alkuun.
Sitten on uurastettava juhannukseen, jolloin alkaa kesäloma. Yli kaksi ja puoli kuukautta onnea kestää. Syksyn katkaisee viikon tauko, jolloin osa kansanedustajista tosin kokoustaa Pohjoismaiden neuvostoa. Matkoja on vähennetty, mutta niitä vielä riittää vaikkapa kirppusotaa ulkomaan hotelleissa käyvälle Kimmo Kiljuselle.
Kansanedustajat uskovat ansainneensa pitkän joululoman. Takana on rankaksi kuvattu rupeama budjetin kimpussa. Paljon puhetta ja satoja äänestyksiä. Fyysisen uupumuksen lisäksi uhkaa helposti henkinen väsymys. Turhautuminen saattaa yllättää. Hallituksen esitykset etenevät muutoksitta ja opposition ehdotukset kaikuvat tyhjille yleisölehtereille.
Eduskunnan syksy ei muutenkaan mennyt nappiin. Vaalirahakohu velloi, hallinnosta riideltiin ja kansanedustajien kyky valvoa valtion menoihin verrattuna pienten kerhorahojen käyttöä osoittautui puutteelliseksi.
Puhemies Sauli Niinistö sai niuhottajan maineen pyrkiessään säästämään. Ja kaikki oli tietysti tiedotusvälineiden syytä, kun eivät älynneet keskittyä suuriin linjoihin vaan tonkivat sensaatioita.
Eduskunnasta on kasvanut massiivinen laitos. Jossain historian hämyssä ovat ajat, jolloin neljä kansanedustajaa jakoi työhuoneen. Avustajista ei ollut tietoakaan. Virkakuntaa oli paljon vähemmän.
Pikaotos toimituksen budjettikirjoista paljastaa, että vuonna 1990 eduskunta nielaisi 218 miljoonaa markkaa. Ensi vuonna vanhoissa markoissa laskettuna summa on 730 miljoonaa eli reilusti yli 3-kertaistunut. Useimpiin muihin budjetin pääluokkiin verrattuna eduskunta on hyvin puolensa pitänyt.
Kansanedustajien palvelu pelaa, harrastaa voi mitä suinkin keksii. Eduskunnassa vieraantuu helposti muusta maailmasta. Oire tästä vieraantumisesta ovat pitkät lomat, joita ei ole kyseenalaistettu.
Olisiko aika miettiä lomien leikkaamista? Lisää tuottavuutta vaaditaan kaikkialla. Miksi ei siis kansan valitsemilta edustajilta?
Kollega Hannu Leinonen kirjoitti Kauppalehdessä, että alkusyksyn lievä optimismi on saanut synkempiä sävyjä. Leinonen on oikeassa. Elämme juuri nyt kahdessa maailmassa. Toisessa maailmassa uskotaan pahimman olevan ohi ja kasvu kiihtyy kohti paria vuotuista prosenttia. Se on optimistien maailma.
Realisteille tilanne on yhä synkkä. Vientiteollisuus polkee paikallaan. Työttömyys pahenee. Tuorein tilastokeskuksen laskelma on 224 000. Todellinen luku on vielä pahempi. Synkkä optimismi on sopiva sana kuvaamaan vuodenvaihteen tunnelmaa.
Ja eduskunta lomailee. Joku kysyy, mihin kansanedustajia tässä tilanteessa kaivataan? Toinen perustelee, että kun hallitukselta ei tule lakiesityksiä, ei eduskunnalle riitä töitä.
Lyhyt vastaus: Lisäämään kriisitietoisuutta. Ei luomaan paniikkia, mutta viestimään kansalle, että nyt kääritään hihat ja ryhdytään töihin.
Sopiva hetki lyhentää lomaa on ensi syksy. Perinteisesti eduskunta palailee lomalta syyskuun toisella täydellä viikolla. Elokuussa on pidetty leppoisia eduskuntaryhmien kesäkokouksia, aiheena seuraavan vuoden budjetti. Varsinaisia ryhmäkokouksia edeltävät ministeri- ja ryhmäjohtajapalaverit.
Entä jos kokoukset yhdistetään? Elokuun toinen viikko politiikan superviikoksi eri puolilla maata pidettävine ryhmäkokouksineen ja eduskunta koolle heti elokuun puolen välin jälkeen. Budjettivaatimukset kerrotaan kansalle eduskunnan suuresta salista juuri ennen hallituksen budjettiriihtä. Parlamentarismi ottaisi askeleen eteenpäin. Eduskunnan arvostuskin voisi nousta.
Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.
