uolavuoren vanhainkoti vai valtuustosalin remontti? Paimalan koulu vai ankkalammikon valot? Valinnat eivät ole vaikeita, jos käydään arvokeskustelua siitä, mihin Turun verot käytetään. Lapset ja vanhukset ajavat huvitusten edelle. Asiat eivät kuitenkaan ole yhteismitallisia.
Mikä kaikessa aina maksaa? Miksi kaupungin tekemänä kaikki on kallista? Kupittaan lintulammikon jouluvaloista päätettiin luopua kustannussyistä. Säästöä kertyy nyt kuulemma kymmeniätuhansia euroja. Eikä pelkästään sähkönkulutuksesta, lamput olivat jo aikansa eläneitä, koko kalusto olisi pitänyt uusia.
Kysyin omin päin, ilman sitoumuksia, ilman direktiivien mukaista kilpailutusta tarjouksen lintulammikon jouluvalaistukseen. Kunnon valot vajaan, puihin, aitaan. Koko paketin – led-lamput, tarvikkeet ja asennuksen – saisi kahdellatuhannella eurolla. Päälle tulisi sähkölasku, joka asentajan mukaan olisi satasen luokkaa.
Kaupungin virkamiesjohto esitti ensi vuoden budjettiin 600 000 euroa valtuustosalin remonttiin. Poliittiset ryhmät laidasta toiseen vetivät sen ensimmäiseksi yli. Niin varmaan jokainen meistäkin, kolmen omakotitalon hinta yhteen saliremonttiin.
Mutta mikä siinä maksaa? Tavoitteena oli saada sali juhlatilaksi eli irrotettua lattiaan pultatut pöydät ja tuolit, jotta ne voitaisiin nostaa juhlatilaisuuksien tieltä sivuun. Akkuporakoneella lupaan irrottaa ne tuhannella eurolla. Toinen selitys oli vanhentunut tekniikka. Samalla olisi uusittu jokaiselle 67 valtuutetulle langaton tietokoneyhteys. Tonnilla saa jo hyviä läppäreitä. Jos jokaisen valtuutetun työpisteeseen käytettäisiin kolme tonnia, niin vieläkään kokonaissummasta ei olisi kulunut kuin kolmannes.
Valtuustosali on joka tapauksessa hieno. Se ansaitsee monipuolisempaa käyttöä – vähättelemättä joka kolmas viikko kokoontuvaa kaupunginvaltuustoa – siis korkeampaa käyttöastetta. Juhlia, konsertteja, tansseja, mitä tahansa pienimuotoisia kulttuuritapahtumia. Eikö juuri sellaisia tapahtumia ole luvassa kulttuuripääkaupunkivuonna?
Rakennukselle ja juhlasalille monikäyttöisyys ei merkitse arvonalennusta. Charles Bassi suunnitteli sen jo alunperin hotelliksi 1810-luvulla. Empiretyylinen rakennus oli Turun seuraelämän keskus, jossa järjestettiin tanssiaisia ja teatteria. Renessanssirakennukseksi se muuttui vasta 1880-luvulla, jolloin kaikki jyhkeät sileät pinnat koristeltiin niin ulkoa kuin sisältäkin. Parhaiten tyylijäljittely näkyy juuri juhlasalissa ja sen koristelussa. Vasta tyylimuutoksen jälkeen talosta tuli kaupungintalo ja valtuuston kokouspaikka.
Vanhat seurahuoneet ovat kelvanneet muuallakin kansanvallan tyyssijoiksi. Turun tavoin myös Helsingin ja Oulun kaupungintalot ovat vanhoja seurahuoneita. Helsinki ei voi ylpeillä vanhalla tunnelmalla. Jäljellä on komea Carl Ludvig Engelin empirejulkisivu 1830-luvulta, mutta 1960-luvun uudistusvimmassa sisätilat remontoitiin ajan hengen mukaisiksi.
Turussa on menossa laajempikin tilojen kartoitus. Aivan oma lukunsa ovat urheiluhallit. Turkulaisten etu olisi, että yhdellä kentällä pelataan jalkapalloa, yhdessä hallissa jääkiekkoa ja yhdestä hallista tehdään palloiluhalli. Musiikkitalokin tarvittaisiin. Vuoden 2011 lähestyessä tulee kiire löytää riittävän isoja tiloja. Peliin on heitetty VR:n vanha konepaja, josta tehtäisiin kulttuurikeskus. Pääasia on, että tiedetään, mitä mikäkin maksaa, mihin kaupunki rahansa pistää ja kuinka pitkäksi aikaa. Valtuustosalin remontti on näihin verrattuna pelkkää suolarahaa.
Aurajoen ranta, Pinella ja Vähätori aina kirjaston ympäristöön saakka, kaikista näistä pitää antaa tunnustusta. Jokitörmän kunnostusta tulee jatkaa 15 000 euroa metriltä kohti jo aikaisemmin uudistunutta alajuoksua. Istuttaa luvatut kirsikkapuut. Siinä sivussa voisi siistiä myös Kaupungintalon pihan, tolpat, vessan ja kioskin.
Rauhallista joulunaikaa!
Kirjoittaja on Turun Sanomien vastaava päätoimittaja.
