EU tuli Britanniaa vastaan
Britannian EU-ehtojen uusimiseen keskittyvä huippukokous oli juuri niin hankala ja torainen kuin ennakoitiin.
Pääministeri David Cameron tarvitsi EU-mailta lisää myönnytyksiä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin esittämään pohjapaperiin.
EU-maat tulivat Cameronin vaatimuksia vastaan myöhään perjantai-iltana päättyneissä neuvotteluissa. Cameron luki lopputuloksen voitokseen. Kumppaneiden vaakakupissa painoi halu pitää unionin toiseksi suurin kansantalous, toiseksi suurin nettomaksaja ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta olennainen jäsenmaa EU:ssa.
Kokonaan eri asia on, mitä britit ”uusista jäsenyysehdoista” 23. kesäkuuta pidettävässä kansanäänestyksessä ajattelevat. Cameronin ja kyllä-leirin kampanja pääsee joka tapauksessa vasta nyt tosissaan liikkeelle.Mielipidemittaukset povaavat äärimmäisen tasaista äänestystä. Selvää on, että nyt neuvoteltu paperi vaikuttaa vain rajallisen joukon mielipiteisiin. Osa äänestää puhtaasti mielikuvien perusteella, osalla EU-kanta on vuosikymmeniä vanha. Ei-puoli piti kokouksen tulosta ennakolta tiedettynä mahalaskuna.
Britannialla on mahdollisuus rajata työssä käyvien, muualta EU:sta muuttavien tiettyjä sosiaalietuuksia. Niitä voi joutua odottelemaan neljän vuoden ajan. Niin sanotun hätäjarrun käyttö pitää lopettaa viimeistään seitsemän vuoden kuluttua käyttöönotosta.
Lapsilisiä maksetaan lasten asuinmaan tason mukaan. Järjestely koskee muitakin jäsenmaita. Kansallisten parlamenttien asemaa EU-asioissa parannetaan. Britannialle luvataan, ettei sitä pakoteta pidemmälle menevään integraatioon. Myös EU:n kilpailukykyä kohennetaan.
EU-erosta.
Olennainen osa sopimusta on, että euromaat eivät saa sanella kaikkien jäsenmaiden talouspolitiikkaa. Britannia haluaa suojella Lontoon finanssikeskittymää. Finanssikeskittymä itse on huolissaan siitä, mitä tapahtuisi, jos Britannia joutuisi ulos EU:sta.
Veto-oikeutta euroalueen päätöksiin ei Britannialla ole.
Cameronin uhkayritys pitää konservatiivipuolue vallassa ja koossa voi tulla kalliiksi sekä EU:lle että Britannialle. Kompromissi muista EU-maista muuttavien työntekijöiden sosiaalitukien rajaamisesta on poikkeama EU-kansalaisten tasaveroisesta kohtelusta.Brittien hyvittely tuo pintaan unionin muita jakolinjoja. Turvapaikkapolitiikassa yhtenäisyyttä on entistä vaikeampi saavuttaa. Britannia itse joutuu miettimään, mitä Skotlanti sanoisi EU-erosta.
Britannia haluaa olla entistä löyhempi osa poliittista unionia. Sisämarkkinoista se haluaa kuitenkin kaiken hyödyn irti. Politiikka on tuttua uusista jäsenmaista, joiden kansalaisten maahanmuuttoa maa pyrkii rajoittamaan.
ts.paakirjoitus@ts.fi
