Heikkojen ja vaikeitten ihmisarvo

Miten on mahdollista, että monen eri valvovan viranomaisen vastuulla olevassa hoitolaitoksessa potilaita kohdellaan epäinhimillisesti?

Toimittaja Rebekka Härkösen juttu Rajua kaltoinkohtelua Kupittaalla (TS 18.2.) järkytti mutta avasi silmät kertoessaan, miten ala-arvoista hoitokulttuuria voi 2010-luvulla olla käytössä Suomessa.

Laaja valvovien viranomaisten koneisto paljastui tehottomaksi, mutta peiteltyjen väärinkäytösten julkistaminen johti nopeaan toimintaan. Poliisi aloitti useita henkilöitä koskevan esitutkinnan rikosnimikkeinä pahoinpitely, vapaudenriisto ja virkavelvollisuuden rikkominen.

Valvira ja aluehallintovirasto aloittavat tarkastukset. Sosiaali- ja terveyslautakunnan luottamushenkilöt on kutsuttu pikaisesti koolle.

Luottamus Turun kaupungin omavalvontaan Kupittaan suljetuilla osastoilla loppui yhdellä iskulla.

Turun kaupunginsairaalan vanhuspsykiatrian suljetun 15-paikkaisen osaston potilaat ovat pakkohoitoa tarvitsevia akuutteja mielenterveyspotilaita.

Mitä pitäisi ajatella siitä, että näitä yli 65-vuotiaita sairaita ihmisiä on nöyryytetty ja pahoinpidelty? Potilaita on lääkärin tietämättä säännönmukaisesti lääkitty tiedottomaksi, jotta yövuorossa oleva hoitaja voi nukkua. Nukkuminen työvuoron aikana on luonnollisesti kiellettyä.

Lukuisiin lähteisiin perustuen kerrotaan myös laittomista pakkoeristyksistä vuosina 2009–2014. Henkilökunnan lääkevarkaudet ovat ainoita, joista on ilmoitettu poliisille. Vuosikausia jatkuneista ihmisoikeusloukkauksista on vaiettu.

Miten valvonta voi pettää joka ainoassa kohdassa, kuten Kupittaalla on tapahtunut? Toisin kuin osa viranomaisista luuli, aluehallintovirasto tai eduskunnan oikeusasiamies eivät tee tarkastuskäyntejä psykiatrisiin sairaaloihin joka toinen vuosi.

Lounais-Suomen aluehallintovirasto tarkasti Kupittaan psykiatrisia osastoja viisi vuotta sitten, eikä sillä lausuntonsa mukaan ollut aavistustakaan osaston tapahtumista. Oikeusasiamiehen toimiston viime tarkastuksesta on 12 vuotta.

Turun psykiatrian johto sai tietää väärinkäytöksistä, mutta päätti selvittää asiat vain sisäisesti. Vaikka näyttö oli selvä, tiedot pidettiin oman organisaation sisällä.

Vanhat, mielenterveydeltään järkkyneet potilaat ovat heikkoja pitämään puoliaan. Potilaat voivat olla vaikeita ja aggressiivisia. Hoitajien eettiset ohjeet sanovat yksiselitteisesti, miten tulee toimia: Jokaista ihmistä hoidetaan hyvin ja arvokkaasti, häntä puhutellaan ja kohdellaan ainutkertaisena yksilönä, hänet kohdataan arvokkaana ihmisenä.

Uutisen jälkeen tietoja epäkohdista on tullut esille lisää. Syytä on tutkia käytäntöjä myös muilla Turun kaupunginsairaalan psykiatrisilla suljetuilla osastoilla. Laitoksissa, joissa ihmisen itsemääräämisoikeus on jonkun toisen käsissä, valvonnan on oltava aukotonta.

Tosielämä päihittää valitettavasti aina fiktion. Tommi Kinnusen uudessa kirjassa Lopotti kuvataan koskettavasti sokean Helenan elämää 1950-luvulla: ”Jos on sokea, ei saa olla muuten kummallinen, sillä tavalliset ihmiset eivät tykkää nähdä liian erilaisia.” Helenan kokemukset ovat paikoin pakahduttavan julmia. Vammaisten lasten kohtelu on epäkunnioittavaa.

Lukijan ahdistusta lievensi tietoisuus, että Helena on kirjailijan luoma hahmo ja asenteet erilaisuutta kohtaan ovat muuttuneet. Tämän viikon uutinen sai epäilemään muutoksen todellista syvyyttä.