Mielipiteiden kolumnit

Hotelli, joka yhä kummittelee

Vanhoja valokuvia on usein suorastaan tuskallista katsoa, niin upea kaupunki Turku voisi olla.

Näin toteaa tietokirjailija Rauno Lahtinen 2009 ilmestyneen Turun puretut talot -kirjansa esipuheessa. Asia on prikulleen niin kuin kirjailija sanoo. Sanoman vahvistukseksi kirjan kanteen on valittu kuva Phoenix-hotellin purkutöistä.

Phoenix-hotelli oli itsestään selvä valinta myös Turun Sanomien koosteeseen, jossa näytettiin, miten uusi Turku nousee vanhan päälle (TS 9.1. ja ts.fi). Valokuvat kertovat, että vanhan päälle noussut uusi voi olla ympäristörikos, joka kalvaa vuosikymmenien päästäkin. Onneksi kuvaparit kertovat myös onnistuneista ratkaisuista.

Sotienjälkeisinä vuosikymmeninä Turussa purettiin monta käsittämättömän kaunista arvotaloa. Torin varressa Kauppiaskadulla ollut Lindblomin talo oli yksi hyvä huono esimerkki, Brahen- ja Linnankatujen kulmassa ollut Bassin-Gylichin talo toinen. Silti juuri Phoenixin kohtalo syö miestä rotan lailla – vielä ilkeämmin kuin raitiotieverkon rullaaminen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Axel ja Hjalmar Kumlienin piirtämä Phoenix valmistui 1878. Jotenkin tutulta kuulostaa, että kustannusarvio ylittyi 50 prosentilla. Nyt upealta vaikuttava rakennus ei meinannut kelvata kaupunkilaisille. Hotellina ja ravintolanakaan se ei alkuun menestynyt.

Turun yliopisto toimi Phoenixissa 36 vuotta. Kun yliopisto muutti Ryssänmäelle, Turun kaupunki oli aikeissa ostaa arvotalon itselleen. Kaupunginvaltuustossa Skdl onnistui määrävähemmistöllään estämään hankkeen. Rakennusalalle haluttiin lisää töitä. Phoenix purettiin 1959.

Lahtinen on kirjannut Skdl:n Paavo Aition lausuman, jonka mukaan ”tässä kaupungissa on liian paljon näitä rakennuksia uudelleen ja uudelleen kunnostettu”. Phoenix ehti olla paikallaan 81 vuotta. Aitio toimi sittemmin Turun ja Porin läänin maaherrana.

Sotienjälkeisinä vuosikymmeninä Turussa purettiin monta käsittämättömän kaunista arvotaloa.

Tontti siirtyi vakuutusyhtiö Salamalle. Loistohotellin tilalle rakennettiin matala ja pelkistetty liikerakennus ja sen taakse kerrostalo.

Mikähän Phoenixissa, jonka olen nähnyt vain kuvissa, niin mieltä piinaa? Onko kyse uudelleensyntymästä tai sielunvaelluksesta? Olenko ollut junantuomana hotellivieraana, nuokkuvana ylioppilaana Teinin kostean illanvieton jälkeen vai tsupparina, joka kiikutti Turun Sanomien oikovedokset sotasensorien tarkastettaviksi?

Ehkä ovipoikana, kun Yhdysvaltain presidentti Ulysses S. Grant vieraili juuri avatussa hotellissa.

Voin vakuuttaa, etten ollut hotellia rakentamassa. Uudestisyntymäkään ei pelasta siltä, että peukalo on ja pysyy keskellä kämmentä.

Arkkitehti Panu Savolainen on laatinut postikortin muotoon pienoismalleja Turun puretuista taloista (TS 14.1.). Helppo arvata, mikä niistä on työpöydälläni. Kokoamiseen voi mennä tovi.

Ydinkeskustan arvorakennusten purkua perusteltiin muun muassa niiden huonokuntoisuudella. Kun katselee Keski- ja Etelä-Euroopan vanhoja keskustoja ja niiden paljon vanhempaa rakennuskantaa, perustelun onttous asettuu uomiinsa.

Onneksi TS:n julkaisema valokuvasarja kertoo, että hyviä ja ansiokkaitakin ratkaisuja on tehty. Vähätori, Varvintori ja jokirannan ehostus käyvät koska tahansa postikortista. Kerrostaloja voi todistettavasti rakentaa muutoinkin kuin sosialistisen realismin tyylikirjasta repäistyillä piirustuksilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

ari.niemi@ts.fi

Kirjoittaja on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.