Yhteistyö Itä-Aasian energiannälkäisten ja taloudellisesti kasvavien valtioiden kanssa on käynnistettävä heti, mikäli Suomi mielii harjoittaa kannattavaa ja kestävää arktista liiketoimintaa Koillisväylän avautuessa.
Viimeaikainen öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahintojen romahdus sekä kiristynyt geopoliittinen tilanne ovat tilapäisesti vähentäneet länsimaiden kiinnostusta arktisia alueita ja Koillisväylää kohtaan.
Tästä huolimatta ilmastonmuutoksen seurauksena lähitulevaisuudessa avautuvat energiavarannot tulevat pitkällä aikavälillä olemaan entistä kiinnostavampia. Niitä tullaan, haastavista ja hauraista luonnonolosuhteista välittämättä, hyödyntämään enenevässä määrin seuraavien vuosikymmenien aikana.
laantumisesta huolimatta pohjoisen luonnon ja sen alkuperäiskansojen elinympäristön tulevaisuus on polttopisteessä erityisesti Alaskan ilmastokokouksen takia. Paras tapa kantaa globaalia vastuuta Suomessa olisi harjoittaa liiketoimintaa, joka toisi haavoittuvilla merialueilla hankittua kokemusta, vastuullisen talvimerenkulun kulttuuria ja vankkaa osaamista Itä-Aasiaan, arktisen tulevaisuuden keskiöön.
Erityisesti Kiinan ja Etelä-Korean taloudellinen kasvu ja kasvava kuljetustarve tarjoavat suomalaisille öljyntorjunta-, laivanrakennus-, jäänmurto-, ice management- ja clean tech -osaajille valtavan markkina-alueen.
Hidastuneesta talouskasvustaan huolimatta Kiina on noussut Yhdysvaltojen rinnalle maailman suurimmaksi taloudeksi. Kiinalaiset investoinnit ovat jo pelastaneet venäläisten arktiset visiot, sillä talouspakotteiden ja öljyn hinnan laskun aiheuttamia vahinkoja on paikkailtu muun muassa yhteisinvestoinnilla Sila Sibiri -kaasuputkeen, jonka kokonaishinnaksi on arvioitu 70 miljardia dollaria. Venäjä-hankkeiden lisäksi kiinalaiset koeporaavat öljyä Islannissa ja louhivat kuparia Grönlannissa.
Kiinan kiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain luonnonvaroihin, vaan myös kulkureitteihin. Rohkeimpien visioiden mukaan jopa 5–15 prosenttia Kiinan ulkomaankaupasta kulkisi Koillisväylän kautta vuonna 2020. Maan suurin varustamo COSCO on suorittanut siellä koepurjehduksia viime vuosien aikana.
Arktisella meritiellä on valtava odotusarvo myös Etelä-Koreassa, joka on pohjoisen naapurinsa eristyneisyyden takia käytännössä saarivaltio. Maailman kuudenneksi suurimmassa konttisatamassa Busanissa tehdään jo suunnitelmia kymmenen vuoden päähän, sadat virkamiehet työskentelevät päivittäin arktisten asioiden parissa maan hallinnossa ja uudet napatutkimuskeskukset työllistävät tuhansia. Maan ensimmäinen oma jäänmurtaja on jo valmistunut.
itäaasialaisen ja suomalaisen, hallituskausisidonnaisen päätöksentekokulttuurin välillä on, että Kiinassa ja Etelä-Koreassa energiapolitiikkaa ja liikennettä suunnitellaan systemaattisesti pitkäjänteisemmin.
Yhteistyökuviot onkin käynnistettävä nyt, jos Suomi mielii harjoittaa merenkulkuliiketoimintaa arktisen aikakauden aikanaan alkaessa. Tämä tulisi ottaa huomioon huomattavasti entistä selkeämmin valtiovetoisten organisaatioiden arktisissa rahoituspäätöksissä. Arktisen neuvoston puheenjohtajakausi 2017–2019 tarjoaa oivan mahdollisuuden pohjoisen toiminnan laajentamiselle.
Vuoden 2013 arktisen strategian mukaan Suomi on aktiivinen toimija, joka kestävällä tavalla sovittaa yhteen ympäristön reunaehdot ja liiketoimintamahdollisuudet kansainvälistä yhteistyötä hyödyntäen.
Pitkänäköistä liikennepolitiikkaa tulisi harjoittaa myös maamme rajojen sisäpuolella, jotta Suomi voisi kohottaa profiiliaan aidosti arktisena maana. Tähän mennessä uusien pohjoisten liikenneyhteyksien suunnittelu on jäänyt vaille konkretiaa.
Olisikin perusteltua arvioida, millainen vaikutus arktiseen liikenteeseen liittyvillä infrastruktuurihankkeilla olisi kansantalouteemme sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Millainen raideliikennekapasiteetti esimerkiksi mahdollistaisi yhteydet Suomesta Jäämerelle ja Manner-Eurooppaan? Rahoitusta rohkeille voisi avautua EU:n, Norjan ja Aasian suunnasta.
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja valmistelee väitöskirjaansa Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa.
Kirjoittaja on kauppatieteiden maisteri ja valmistelee väitöskirjaa toimitusketjujen johtamisen aineessa Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.
