i tullut kaupunginjohtaja Mikko Pukkisesta Kuntaliiton toimitusjohtajaa. Ei tullut, vaikka varsinkin Turussa oli kannatusta kovasti. Kaupunginkanslian työkavereilla lienevät olleet jo onnittelusamppanjat valmiina.
Kuntaliiton päättäjät eivät ymmärtäneet, miten sulavakäytöksisen herrasmiehen he hylkäsivät. Mutta ilmeisesti Pukkista ei Helsingissä eikä muuallakaan Suomessa tunneta, kun häntä ei oikein taideta tuntea vielä neljän vuoden jälkeen Turun torillakaan.
Nyt on siis selvää, että kaupunginjohtaja Pukkisen johdolla Turku ratsastaa kohti kaunista ilta-aurinkoa vielä seuraavat kolme vuotta. Ja häntä on haastavassa tehtävässä tuettava toisin kuin köysi hirtettyä.
Kaupunginjohtajalla on keskeinen rooli kaupungin kehittämisessä, mutta yksin kukaan ei pysty paljon mihinkään. Avainasemassa ovat varsinkin suuret poliittiset ryhmät.
Turussa suurimman vastuun kantaa kokoomus, joka on ollut ykköspaikalla jo vuosikymmeniä. Kokoomus syyttää Turun ongelmista mielellään muita, milloin demareita, milloin vihreitä ja muita pienempiä ryhmiä, mutta ehkä olisi syytä jo vihdoin katsoa peiliinkin.
Professori Jarmo Virmavirta tuskaili taannoin aivan oikein, että Turusta puuttuu johtajuutta. Syyttävä sormi sojotti nimenomaan kokoomukseen ja osin ääliömäiseen hallintomalliin, kaksipäiseen johtoon. Sinänsä melko kyvykkääksi sanottu Aleksi Randellhan (kok) on kaupunginhallituksen kokopäivätoiminen puheenjohtaja.
Turussa on vakavasti harkittava Tampereen tapaan siirtymistä niin sanottuun pormestarimalliin.
Kokoomus ja kaupungin porvarienemmistö ei voi vierittää vastuutaan kenellekään muulle. Kokoomuksen on löydettävä yhteistyökumppanit kaupungin talouden ja palveluiden pelastamiseksi.
Tähän saakka tulokset ovat varsin kehnoja. Kokoomus on tarjonnut lähinnä vain kaupungin omaisuuden myyntiä sekä palveluiden yksityistämistä tai ulkoistamista.
Kun yhteistyö demareiden kanssa on viime aikoina pahasti säröillyt, tukea on haettu maan hallituksen tapaan vihreistä. He ovat auliita vaikka mihin, kunhan saavat näyttää ”vihreyttään” kaavaratkaisuissa. Turussa ei taida olla sellaista rötisköä, jonka säilyttämistä eivät vihreät ja sen peitejärjestö Meidän Turku ry kannattaisi.
Kokoomuksen huikeaa linjakkuutta osoittaa päätös hyväksyä kunnallisveron korotus kahden vuoden määräajaksi!
Uskottavaako? Eiväthän kaupunkilaiset hölmöjä ole. Minä lupaan eläkeläisenä tarjota kokoomusryhmän puheenjohtajalle Minna Arvelle pitkän lounaan kaikilla herkuilla, jos Turun veroprosentti palautetaan kahden vuoden kuluttua takaisin 18 prosenttiin!
Sdp:n ongelmat Turussa liittyvät pitkälti siihen, että samat naamat ovat olleet vastuupaikoilla vuosikymmenestä toiseen. Varsinkin nuorista kyvykkäistä miehistä on ollut puutetta, kun esimerkiksi Antton Rönnholm ja Ari Korhonen hakeutuivat muihin tehtäviin.
Nyt Seppo Lehtinen tekee tilaa sos.dem. kunnallisjärjestön johdossa, mutta hän jatkanee kaupunginhallituksessa. Kunnallisjärjestössä seuraajaa saa etsiä kiven alta. Nuori Toni Eklund lienee halukas, mutta hän on täysin vailla järjestökokemusta. Ehkä Petja Raaska tai Kristiina Hellsten ”uhrautuu” vaikka väliaikaisratkaisuna.
Sdp:kin joutuu tekemään epämiellyttäviä ratkaisuja ennemmin tai myöhemmin. Turun budjettialijäämä lähenee käytännössä jo 150 miljoonaa euroa. Kaupungin henkilöstöä on niin paljon liikaa, että kohta ei lomautuksilla selvitä, vaan joudutaan irtisanomisiin. Jossain vaiheessa nähdään sekin vaihe, että monet peruspalvelut tulevat maksullisiksi tai joudutaan hinnoittelemaan uudelle tasolle.
Ikävistä näkymistä huolimatta Turku on hieno kaupunki! Ehkä olen masokisti tai muuten kieroutunut, mutta työelämästä telakalle siirryttyänikään en edes harkinnut muuttamista muualle. Olen iloinen turkulainen veronmaksaja vielä 32 vuoden jälkeenkin. Turussa on jotain käsittämätöntä ytyä.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Turun Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja.
