Peruspalveluihin oltava rahaa
Julkisen talouden lähes kroonisen rahapulan kourissa ehtyville verotuloille ja lisääntyvälle lainarahalle on perusteltuja tarvitsijoita jonoksi asti. Niukkoina aikoina olennaiseen keskittyminen on erityisessä kunniassa. Kansalaisten perustarpeista, kuten sosiaali- ja terveydenhuollosta, opetuksesta, päivähoidosta ja vähimmäistoimeentulosta on kyettävä huolehtimaan, olivatpa ajat miten ankeat tahansa.
Peruspalveluiden tarjoaminen on kuntien vastuulla. Kuntien toimintaedellytysten turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska julkisen talouden kriisi tuntuu iskevät erityisellä voimalla juuri niihin.
Tänä vuonna kuntien verotulojen arvioidaan romahtavan noin 400 miljoonalla eurolla. Ensi vuodesta ennakoidaan kuntatalouden kriisivuotta.
Verotulojen romahdus näkyy erityisesti suurissa kaupungeissa. Erityisen vaikeaa on paikkakunnilla, jotka ovat vientivetoisten yritysten maksamien yhteisöverotulojen varassa.
Budjetista vastuulliset ministerit ovat kilvan lupailleet huolenpitoa työttömien, lomautettujen ja heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten perustarpeista. Hyvinvointivaltiossa on itsestään selvää, ettei eläkkeitä tai peruspalvelutukia pidä päästää hupenemaan, vaikka indeksisidonnaisuus hetkellisesti jotakin muuta edellyttäisi.
Kunnat ovat osittain itse syypäitä kehnoon taloustilanteeseensa. Lihavina vuosina säästäväisyys ei poliitikkoja suuresti säväyttänyt. Peiliin katsottavaa riittää myös hallituksilla, jotka ovat tervehdyttäneet valtiontaloutta kuntien velkaantumisen, kunnallisverojen korotusten ja kuntaveroihin kohdistuvien vähennysten kustannuksella. Viimemainittuihin näyttää olevan tälläkin budjettikierroksella paineita.
Peruspalveluiden turvaamisessa valtiolta on nyt löydyttävä ymmärrystä kuntien perustelluille rahantarpeille. Veronmaksajan kannalta valtio ja kunnat ovat yhtä ja samaa julkista taloutta.
