Lainvalmistelun lipsahteleminen
pikemmin sääntö kuin poikkeus

Eduskunta joutuu korjaamaan hedelmöityshoitolakia siinä ilmenneen virheen takia. Vasta kaksi vuotta voimassa ollut laki on ristiriidassa kudoslain kanssa. Hedelmöityshoitolaissa määrätään, että kaikki luovuttajan tiedot on hävitettävä kahden vuoden kuluessa. Kudoslain mukaan luovuttajien tiedot on säilytettävä 30 vuotta. Esitys hedelmöityshoitolain muutoksesta on tarkoitus saada eduskunnalle jo syksyllä. (TS 29.2.).

Eduskunta hyväksyi hedelmöityshoitolain lokakuussa 2006. Runsaat kolme kuukautta myöhemmin täysistunnossa hyväksyttiin keskustelutta EU-direktiiviin perustuva laki ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä. Yksikään lain tekstiin perehtynyt kansanedustaja ei huomannut, että maahan ollaan tekemässä säädöstä, jota noudattamalla rikkoo toista lakia. Tämä on ymmärrettävää, sillä kudoslakiin ei liittynyt sellaisia intohimoja kuin hieman aiemmin päätettyyn hedelmöityshoitolakiin.

Vaikeampi on ymmärtää, miksi ristiriita jäi havaitsematta jo lainvalmistelussa. Selitykseksi ei kelpaa, että lait valmisteltiin eri ministeriöissä. Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Salla Lötjönen totesi TS:ssa, että ”on inhimillistä, että lipsahduksia sattuu”. Lainvalmistelun, johon osallistuu monia viranhaltijoita ja myös poliittisia päättäjiä, tulisi olla sellaista toimintaa, missä ei lipsahdella. Kummankin lain valiokuntakäsittelyssä oli asiantuntijana esittelijäneuvos Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta. Hänkään ei tunnistanut kahden eri lain toisistaan täysin poikkeavaa määräystä.

Poliittisten päättäjien on silti turha piiloutua virkamiesten selän taakse. Valtioneuvoston jäsenten tulisi perehtyä ainakin oman hallinnonalansa lainsäädäntöön. Kansalaisten luottamus lainsäätämiseen on koetuksella, kun ministeri sanoo kannattavansa lakia, mutta myöntää samalla, ettei tunne sen sisältöä.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on joutunut moittimaan hallitusta lainvalmistelun puutteellisuuksista. Hän on muun muassa todennut, että eduskuntaan on joskus tuotu samanaikaisesti kaksi eri esitystä samojen lakipykälien muuttamisesta. Keväällä eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ilmoitti pääministeri Matti Vanhaselle lähettämässään kirjeessä, että lakiesitysten puutteet vievät kohtuuttomasti valiokuntien aikaa. Näyttää käyvän myös niin, etteivät valiokunnatkaan aina jaksa paneutua säädösteksteihin.

Valmistelun lipsahduksista on huomauteltu ennenkin, mutta mitään ryhtiliikettä ei ole ilmaantunut. Lainlaadinnan tehostaminen ja laadun parantaminen on kirjattu hallitusohjelmaan, joten edistystä odottaisi tapahtuvan. Totta on, ettei valmistelun nopeuttaminen ja laadun kohentaminen ole helposti yhdistettävissä. Tällöin on keskeisenä ohjenuorana pidettävä virheettömyyttä. Jos kömmähdyksiä selitetään resurssien niukkuudella, on väkeä siirrettävä lainvalmisteluun muista tehtävistä.