Menestys urheilussa ei tule ilmaiseksi

Suomalainen huippu-urheilu lähestyy tienhaaraa, jossa olisi tehtävä tiettyjä strategisia tulevaisuuden valintoja. Jos tavoitteenamme on parempi kansainvälinen menestys kovenevassa kilpailussa voi kysymyksenasettelun yksinkertaistaa vaikkapa näin: Onko meillä jatkossa varaa panostaa laaja-alaisesti urheilulajien koko kirjoon? Vai olisiko nyt korkea aika priorisoida ne lajit, joissa Suomella on tulevaisuudessa aitoja mahdollisuuksia saavuttaa olympiamitaleja?

Yksi ainakin on varmaa: Suomen kansan syvien rivien mielestä on edelleenkin tärkeää, että sinivalkoiset urheilijamme menestyvät kansainvälisissä arvokilpailuissa. Menestys koetaan osaksi ulkoista Suomi-kuvaa. Se on myös osa kansallista oma-kuvaamme.

Kotirintaman tärkeä tuki urheiluhuipuillemme on näin ollen taattu. Olisi siis vastattava kansan huutoon. Mutta miten?

Asetin viime joulukuussa maamme urheilun huippuasiantuntijoista koostuvan Veikkaus Oy:n toimitusjohtajan Risto Niemisen johtaman strategiatyöryhmän pohtimaan perusteltuja ratkaisuehdotuksia. Sen tehtävänä on tämän vuoden loppuun mennessä arvioida perusteellisesti koko maamme huippu-urheilujärjestelmän toimivuutta.

Työryhmän tarkastelun kohteina ovat siten huippu-urheilun toiminnalliset periaatteet, toiminnan järjestäminen sekä resursointi. Huippu-urheilun tulevaisuus on täysin riippuvainen riittävästä ja motivoituneesta jälkikasvusta.

Avainasemassa ovat nuorten valmentautumis- ja kouluttautumisedellytykset sekä urheilijoiden tukijärjestelmät ja valmentajien osaaminen. Työryhmä arvioi myös muun muassa harjoitteluolosuhteita ja viime vuosina pahojakin kolhuja saanutta huippu-urheilun julkisuuskuvaa.

Alun kysymyksenasettelu on myös provokatiivinen: jos tuettavien urheilulajien kirjo koetaan liian laajaksi ja tukipolitiikan osumatarkkuus huonoksi, mitkä olisivat sitten ne lajit, joiden pitäisi jäädä ulkopuolelle? Mitkä olisivat ne oikeat kriteerit? Kuka likaisen työn tekisi?

Itse välttäisin liian valikoivaa ajattelua. Vaikka menestys joissakin lajeissa kuten mäkihypyssä tai keihäänheitossa tuntuu luonnolliselta ja lisätuki perustellulta, voi ilmaantua muita lajeja, joissa menestys tulee yllätyksenä muutaman ikään kuin tyhjiöstä pulpahtavan tähden – ja ehkä juuri jääräpäisen tukipolitiikan – ansiosta. Näin on jo käynyt, jopa useamman kerran.

Välttäisin myös vastakkainasettelua, jossa panostukset huippu-urheiluun ja toisaalta perus- ja junioriliikuntaan nähdään toistensa kilpailijoina. Näin ei ole asianlaita. Paikallinen liikuntaseuratoiminta ja lasten- ja nuorten liikunta tulee aina olemaan koko urheilujärjestelmämme selkäranka.

Huippu-urheilu tarvitsee jälkikasvua ja jälkikasvu esikuvia. Jokainen liikuntaan satsattu euro on lisäksi investointi tulevaisuuteen. Huippu-urheilussa sen toivotaan näkyvän menestyksenä maailmalla, seura- ja paikallistoiminnassa taas kansalaisten kunnon kohentumisena – siis kansanterveydellisenä ilmiönä. Totuus on siis sekä että, ei joko tai.

Urheilun rakennepohdinnan ollessa vielä kesken on valtiovalta merkittävästi lisännyt koko urheilukentän rahoitusta. Istuvan hallituksen aikana on valtion liikuntabudjetti kasvanut liki 20 prosenttia noin 120 miljoonaan euroon. Tästä voidaan kiittää ainakin Veikkaus Oy:n kovaa tulostasoa, jonka pitäisi aina näkyä vastaavalla tavalla edunsaajien puolella. Nyt näkyy.

Muutamia poimintoja: Kahdellesadalle paikallistason seuralle tulee kolmessa vuodessa seitsemän miljoonaa euroa toiminnanjohtajien palkkaamiseen ja toiminnan vahvistamiseen. Tämä seuratukimuoto on täysin uusi. Tärkeää liikuntapaikkarakentamista tuetaan merkittävillä miljoonaluokan lisäpanostuksilla. Niiden avulla voi yhä useampi kunnallinen hanke lähteä liikkeelle.

Lähes kaikkien lajiliittojen valtiontuki on lisääntynyt reippaasti. Sama koskee myös huippu-urheilua, jonka määrärahat pelkästään tänä vuonna kasvoivat 14 prosenttia.

Olen esittänyt ensi vuoden valtion budjettiin yli 50 prosentin lisäystä urheilijoiden apurahoihin, valmentajien tukeen sekä valmennusmenetelmien kehittämiseen. Vain sellainen huippu-urheilija, joka pystyy täysipainoisesti ja parhaan mahdollisen valmennuksen piirissä keskittymään uraansa, voi menestyä tämän päivän maailmassa – tulevaisuudesta puhumattakaan.

Ja sitä menestystähän suomalaiset haluavat!