Päivittäisestä uutisoinnista voi päätellä, että taloudessa menee huonosti. Pörssikurssien alamäki, työttömyys ja valtioiden velkaantuminen ovat ikäviä tosiasioita, mutta eivät vakavimpia talouden lamaoireita. Jos ihmisellä menee huonosti, monilla muilla menee luomakunnassa vielä paljon huonommin.
Tällaista tilannetta on perinteisesti pidetty rohkaisevana, sillä omat vaivat on helpompi kärsiä kun tietää muiden asioiden olevan vielä surkeammassa jamassa. Todellisuudessa näin ei ole.
Jos luonnon taloudella menee huonosti, myös ihmisen toimeentulon edellytykset heikkenevät. Jokainen ihminen – niin megakaupungeissa kuin syrjäisimmillä salomaillakin asuva – on täysin riippuvainen luonnon hyvinvoinnista. Tällaista aarretta pitäisi ymmärtää vaalia.
Suhdanteista puhuttaessa vedotaan usein samoihin taloustieteen professoreihin ja tutkijoihin, joiden mallit ovat usein lähinnä ”mutu-tuntumalla” laadittuja. Eikä ihmisen talouden kehitystä voi tarkemmilla mittareilla ennustaakaan. Jos yksikin asia finanssimarkkinoilla muuttuu, heijastusvaikutukset voivat levitä kaikille aloille tavalla ja vaikutuksin, joita on mahdoton tietää etukäteen. Siksi taantumat ja lamat tulevat aina yllättäen.
Luonnon talouden kehitys on luotettavammin ennustettavissa, vaikka emme kaikkia eliökunnan suhteita tunnekaan. On korkea aika ottaa todesta Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton johtajan muistutus, että luonto on maailman suurin yritys. Tämän yrityksen varassa on jokaisen ihmiskunnan jäsenen elämä. Poliittisten ja talouselämän päättäjien tulisi antaa vähintään yhtä paljon painoa luonnon talouden säilymiselle kuin pankki- tai tuotantosektoreille.
Varoitukset on kyllä kuultu ja niihin on luvattu suhtautua vakavasti. EU-maiden johtajat lupasivat Göteborgin huippukokouksessa vuonna 2001 huolehtia, että luonnon jatkuva köyhtyminen loppuu vuoteen 2010 mennessä. Nyt tiedämme, että tavoite ei toteudu. Omaksi vahingoksemme jopa lisäämme luonnon ahdinkoa jatkuvasti.
Luonnon taloudelle tekemämme vahingot vievät pohjan myös ihmisen taloudelta. Vai mitä teemme kalastuselinkeinolla aikana, jolloin ryöstöpyynti ja merien saastuminen ovat vieneet kalat vesistä? Miten toimii metsäteollisuus maapallolla, jonka metsien puut on hävitetty rakennusprojektien tai liikennepolttoaineiden tuotannon takia? Millaisia satoja voi odottaa maatilatalous aikana, jolloin pölyttäjäeläimet ovat menehtyneet luontoon päästämiimme myrkkyihin?
Kaikkea ei ole silti vielä menetetty. Esimerkiksi Suomessa aktiiviset suojelutoimet ja rajoitukset ovat vahvistaneet Itämeren lohikannan lähes parhaiden päiviensä tasolle ja talousmetsien järkevä hyötykäytön ja suojelun suhde on lisännyt puuvaroja, vaikka teollisuustuotanto on kasvanut nopeasti.
Rohkaisevia esimerkkejä on paljon, vaikka ne jäävätkin katastrofiuutisten varjoon. Hyville teoille on saatava jatkoa. Luontoa ei saa enää riistää lyhyen tähtäimen voittojen toivossa. Nyt kannattaa investoida luonnon talouden säilyttämiseen. Parempaa tuottoa sijoittajat eivät löydä mistään muualta.
