Kolumni
Liia Matikainen:

Etsin turhaan kirjakaupasta japanilaista ja afrikkalaista kirjallisuutta, mutta huomasin että käännöskirjallisuudessa vallitsee kapea maailmankuva

Etsin taannoin suomalaisten kirjakauppojen nettisivuilta japanilaista kirjallisuutta. Murakamin ja Kondon lisäksi sivuilta löytyi yksittäisiä muita nimiä sekä hämmentävän suuri määrä Japaniin sijoittuvia kirjoja, joiden kirjoittaja osoittautui suomalaiseksi.

Samoin kävi, kun kyselin kirjakaupassa afrikkalaisten kirjailijoiden tuotannon perään. Minulle tarjottiin kyllä pinoksi asti vaihtoehtoja, joiden tapauksissa kirjailijat olivat eläneet länsimaissa jo vuosikymmeniä, mutta heidän teoksiaan väheksymättä tämä ei ollut se, mitä etsin.

Maailmankirjallisuuden klassikoista puhuttaessa sivuutetaan täysin se fakta, että maailma sekä kirjallisuus eivät kumpikaan rajoitu länsimaihin. Tuntuu kuin globalisaatio olisi jyllätessään unohtanut kirjallisuuden matkasta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suomen kokoisella kielialueella on selvää, että lukijoiden niukkuus rajoittaa käännettävän kirjallisuuden määrää. Länsimaisen kirjallisuuden ylivalta ei kuitenkaan tunnu perustellulta, sillä käännetyiksi tulee vuodesta toiseen myös sellaisia teoksia, jotka eivät erityisesti loista kirjallisilla ansioillaan.

Käännösvalintojen tekeminen on omanlaistaan mielipidevaikuttamista. Koska käännöksiä ilmestyy rajoitetusti, ne vaikuttavat suoraan siihen mitä suomalaiset lukevat. Lukeminen on yksi parhaita kuviteltavissa olevia keinoja laajentaa omaa maailmankuvaa, joten tuntuu varsin kahlitsevalta rajoittaa tämä tutkimusmatkailu vain länsimaihin, joiden kulttuuri muistuttaa kovin paljon omaamme.

Toivon, että esimerkiksi afrikkalaisille kirjailijoille annettaisi tilaa kertoa omat tarinansa, sillä parhaimmankaan tutkimustyön jälkeen suomalainen kirjailija ei saa vieraan alueen kulttuurista samanlaista otetta kuin alueella varttunut ja elänyt henkilö.

Kirjoittaja kuuluu TS Nuoret -toimitukseen.

Tämä viestiketju on suljettu uusilta viesteiltä.