ALIO
Ruissalon eläinistutusten historia juontaa juurensa Juhana-herttuan aikaan 1500-luvulla. Herttua tuotti vuonna 1562 Turkuun paitsi puolisonsa Katariina Jagellonican myös lauman saksanhirviä. Eläimet majailivat kesät saarelle perustetussa metsästyspuistossa, mutta talvisin niitä hoidettiin sisätiloissa. Enimmillään saksanhirviä oli saarella 24 eläintä.
Viimeiset saksanhirvet poistettiin saarelta ilmeisesti vuonna 1599. Herttuallisen hirvitarhan mallina saattoivat olla Keski- ja Länsi-Euroopassa tavalliset kuninkaalliset metsästyspuistot. Nykyään saksanhirvi on ilmaston lämmetessä levittäytymässä luontaisesti maahamme.
Ruissalon nykyinen valkohäntäkauriskanta sai sekin alkunsa istutuksista. Talvella 1967 tuotiin Loimaalta kaksi valkohäntäkaurista Kansanpuistossa tarhattaviksi. Alun perin Pohjois-Amerikasta tuotuja eläimiä kutsuttiin siihen aikaan laukonpeuroiksi. Jälkikasvua ei kuitenkaan ilmaantunut, mikä ei ollut ihme, koska ilmeisesti puuhamiesten yllätykseksi molemmat laukonpeurat olivat uroksia.
Kauriiden lisääntyminen pääsi vauhtiin vasta vuonna 1973, kun tarhaan saatiin täydennyksiä edellisenä syksynä lakkautetusta Tampereen eläintarhasta. Elokuussa 1975 aitauksessa asusti jo 16 valkohäntäkaurista. Tämän jälkeen kaikki kauriit vapautettiin Ruissalon luontoon syksyyn 1976 mennessä. Eläimet kotiutuivat nopeasti saareen ja levittäytyivät sieltä mantereen puolelle.
Myös Turun rusakkokanta sai osittain alkunsa vuosina 1913–1914 lähialueille tehdyistä istutuksista. Laji levittäytyi Suomeen idästä käsin myös luontaisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Pienemmistä eläimistä Turun seudulle on istutettu eteläeurooppalaisten herkuttelijoiden arvostamia viinimäkikotiloita.
Turun kaupunginpuutarha lähti 1950-luvulta alkaen toteuttamaan isokokoisten ja näyttävien vierasperäisten lintulajien istutuksia. Näitä istutuksia toteutettiin ilmeisen suunnitelmallisesti. Eräässä lehtiartikkelissa todettiin, että ”Turussa ollaan siirtymässä yhä suuremmassa määrin luonnonvaraisten eläinten linjalle pyrittäessä lisäämään kesyn eläimistömme määrää”. Puutarhan ”uudesta linjasta” olivat esimerkkeinä fasaanit ja kyhmyjoutsenet sekä ”tulevaisuudessa toivottavasti laukonpeurat ja kanadanhanhet”.
Kokeilualueeksi oli valittu luonnoltaan ainutlaatuinen Ruissalo. Lintujen kohdalla istutuksia helpottivat merkittävästi vuonna 1956 perustetun Lintulan talvimajoitustilat puistolinnuille. Samoissa Kaupunginpuutarhan tiloissa voitiin nimittäin aluksi hoitaa myös istutettaviksi tarkoitettuja lintuja.
Puutarha istutti kyhmyjoutsenia Ruissalon vesille luultavasti ainakin pariin otteeseen 1950- ja 1960-lukujen taitteesta alkaen. Lehtitiedon mukaan ”kyhmyjoutsen valittiin Turun vesien kaunistuttajaksi laulujoutsenen asemesta leppoisan luonteensa vuoksi”. Asiasta voidaan olla montaa mieltä. Ruissalon joutsenet olivat peräisin kaupungin puistolammikoista, ja niitäkin hoidettiin Lintulan tiloissa.
Ensimmäisten joutsenistutusten jälkeen vuonna 1962 Kaupunginpuutarha istutti Ruissaloon 25 fasaania. Linnut oli hankittu Harvialan kartanosta läheltä Hämeenlinnaa. Fasaanit sopeutuivat Ruissalon luontoon hyvin, mutta eivät selvinneet talvesta ilman ruokintaa.
Vuonna 1965 fasaaneja varten oli Ruissalossa kuusi ruokintapaikkaa. Samana vuonna saaren fasaanikanta arvioitiin jo 400 yksilön suuruiseksi. Kannan kasvua ja levittäytymistä läheisille manneralueille eivät pystyneet estämään edes kantaa verottaneet ketut, vapaina kulkevat kissat ja kanahaukat. Ensimmäiset fasaanit istutti Suomeen Karl Fazer vuosina 1901–1902.
Puutarhan istutushankkeista viimeisintä on pidettävä fiaskona, vaikka itse lintujen istuttaminen onnistui hyvin, jopa yli odotusten. Puutarhan Turkuun tuottamista kanadanhanhista, joihin aluksi suhtauduttiin suurin toivein, tuli parissa vuosikymmenessä ”riesa, josta olisi mahdollisimman pian päästävä eroon”, kuten kaupungineläinlääkäri Eeva Yrjänäinen vuonna 1996 totesi.
Hanhien hankintaa oli valmisteltu huolellisesti, ja ennen istutuksia oli Kupittaan lintulammikkoon saatu yksi hanhi Teijon kartanosta. Lehtitiedon mukaan kanadanhanhet saatiin Turkuun vaihtamalla ne fasaaneihin, joita oli tarkoitusta varten koottu satakunta. Tiedossa ei ole, toteutuiko lintujen vaihto suunnitellussa muodossa.
Turkuun hankittiin Kiiala Oy:ltä kahdeksan kanadanhanhea luultavasti vuoden 1973 lopulla, ja niitä tarhattiin aluksi Huiskalan tilalla Ruissalossa. Talvensa linnut viettivät aluksi Lintulassa. Kaupunginpuutarhuri Heimo Hietalan mukaan kanadanhanhesta suunniteltiin toista luonnonvaraista koristelintua ”Suomen vesille” joutsenen seuraksi. Lajia pidettiin myös mahdollisena riistalintuna.
Vuonna 1975 hanhet päästettiin vapaaksi Ruissalon vesille, ja kanta alkoi nopeasti kasvaa. Vuonna 1980 Ruissalossa laskettiin jo 47 yksilöä. Hanhien lisääntyessä alkoi haittojakin nopeasti ilmaantua. Erityisen kiusallisena pidettiin hanhien lepäilyä Kansanpuiston ja Uittamon uimarannoilla, joita ne tahrivat ulosteillaan. Turkulaisessa julkaistiin 14.8.1996 artikkeli otsikolla ”Hanhiterroria Turun rannoilla”.
Istutushankkeissa kiinnittää huomiota Turun Kaupunginpuutarhan aloitteellisuus. Kaupunginpuutarhurina pitkään toimineella Hietalalla oli 1960-luvulla vahva visio Ruissalosta ”luonnonvaraisena eläinpuistona”, joka osittain monipuolisen eläinmaailmansa ansiosta toimisi kaupunkilaisille viihtyisänä vapaa-ajan keitaana. Vapaasti liikkuvia ulkomaisia eläimiä pidettiin Keski-Euroopassa yleisesti puistojen lintulammikoissa ja kaupunkien vesialueilla. Uusien lajien istuttamisella pyrittiin siis ehkä turkulaisen puistokulttuurin ”eurooppalaistamiseen”.
Kirjoittaja on ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti Turun yliopistossa.
Kuva vaihdettu 11.5. klo 8.51: Alkuperäisessa kuvassa ollut laji ei ollut kanadanhanhi
