Nuoruuden tyylikokeiluja ei kannata hävetä vaan arvostaa, ja kokeiluja kannattaa jatkaa aikuisenakin
Olen kuullut elämäni aikana suunnasta jos toisesta hieman liiankin monta kertaa käsitteen ”nuoruuden tyylivaihtelut.” Nuoruuden aikakauden ylittäneet ihmiset muistelevat eri vaatetyylikausiaan ja jopa häpeilevät niitä.
Oli kyseessä sitten teiniajan goottivaihe tai massassa pitäytyvä pillifarkkutyyli tunnutaan niistä puhuvan ainoastaan hetkellisinä horjahduksina. Onnellisina todetaan oman tyylin löytyneen kaikkien niiden kohauttavien kokeilujen jälkeen.
Henkilökohtaisesti olen aina rakastanut etsiä oman vaatetyylin sijaan monia tuntemattomia tyylejä, joita olen ylläpitänyt tietyn ajanjakson. Miksi ahtautua jonkinlaiseen lokeroon, kun voisi vaihdella mielen mukaan monen välillä?
Jonain päivänä rakastan räväkkää 1980-luvun värikkyyttä, toisena nykypäivän pariisilaista katumuotia. Silti näen peilistä oman itseni. Tyylillä kuuluu leikkiä eikä erilaisia tyylikausia kuulu hävetä. Tärkeintä on esiintyä itseään kuvastavissa kuteissa.
On totta, että erilaiset kokeilut kuuluvat nuoruuteen ja oman identiteetin muodostamiseen, mutta mikä estää niitä seuraamasta meitä koko loppuelämän ajan? Vaatetyyli on kuitenkin suuri osa ihmisen persoonaa, ja kerromme sillä äänetöntä viestiä ympärillä oleville.
Elämän virratessa eteenpäin ajatukset muuttuvat ja siten muuttuu tyylikin. Kokeilut aikuisiässä avartavat mieltä ja antavat tilaa uusille käänteille, joita elämässä tulee väistämättäkin.
Kirjoittaja kuuluu TS Nuoret -toimitukseen.
