Löysin lähimmät ystäväni suuren yksinäisyyden keskellä – nämä asiat he opettivat minulle ystävyydestä

Löysin lähimmät ystäväni suuren yksinäisyyden keskellä noin kaksi vuotta sitten. He ovat opettaneet minulle paljon siitä, mitä ystävyys tarkoittaa oikeasti: aitoa läsnäoloa, avointa vuorovaikutusta, halua kehittää itseään sekä kykyä nostaa toisen ihmisen parhaat puolet näkyviin.

Lukioaikaiset ystävyyssuhteet olivat intensiivisiä ja rakkaudentäytteisiä. Me tuimme ja olimme valmiita puolustamaan toisiamme. Nauroimme yhdessä läpi lukemattomat yöt, kunnes kasvoimme toisistamme erilleen.

Nuoruuteen kuuluva itsensä etsiminen ei ole vain sitä, että selvittää millainen haluaa olla, mitä haluaa tehdä isona ja millaiset harrastukset sytyttävät sisäisen innostuksen. Se tarkoittaa myös sitä, että oppii hahmottamaan oman arvonsa ja sen, millaisia ihmisiä haluaa elämäänsä.

Ystävyyssuhde on mielestäni aito, kun siihen ei liity oman edun tavoittelua. Toinen ei ole väline saavuttaa huomiota sosiaalisissa hierarkioissa eikä toisaalta pelkkä terapeutin korvike. Hyvä ystävä ei ole sellainen, josta puhutaan selän takana pahaa vaan sellainen, jolle uskalletaan kommunikoida huolet, pelot ja epävarmuudet suoraan.

Salaisuuksienkaan kertominen ei ole enää ystävyyteni määritelmä. Pienenä ajattelin, että ystävälle kuuluu jakaa henkilökohtaisimmat kokemukset ja ajatukset, ja että luottamus tarkoittaa sitä, että toinen ei kerro asioita eteenpäin.

Todellisuudessa luottamus tarkoittaa, että toinen kykenee vastaanottamaan haastavia tunteita emotionaalisesti ja käsittelemään niitä tavalla, joka ei satuta toista. Luottamus tarkoittaa myös sitä, että ystävyyden rajoja kunnioitetaan, ja että konfliktitilanteessa ystävälle voi sanoa mikä ei tunnu hyvältä ja mikä on vaikeaa.

Ystävät tukevat toistensa kasvua rehellisesti ja aidolla rakkaudella: ystävän kanssa on kaikilla tavoin turvassa.

Kirjoittaja kuuluu TS Nuoret -toimitukseen.