Sotavuosien aikana herättiin huomaamaan, mikä merkitys omalla kauppalaivastolla on kansakunnallemme
PUHEENVUORO
Lähes 90 prosenttia maailmankaupasta kulkee meritse. Karrikoiden on sanottu, että mikäli merikuljetukset pysähtyisivät, puolet maailman ihmisistä paleltuisi ja puolet nääntyisi nälkään. Tämä on tietenkin liioiteltu ja yksinkertaistettu sanonta, mutta siinä on kuitenkin vissi perä. Meritse kulkee niin polttoaineet, ruoka, teollisuuden raaka-aineet, varaosat kuin lääkkeetkin.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut merenkulkuun merkittävästi. Useiden Ukrainan satamien ympäristö on miinoitettu. Vilja-aloite mahdollistaa viljan viennin vain kolmesta Ukrainan 18 satamasta. Viljan kuljettamiseen soveltumattomat alukset eivät saa lähteä satamista ja yli kolmesataa merenkulkijaa ja 62 alusta jäi jumiin Ukrainan satamiin sodan alettua.
Venäjän satamat ja aluevedet julistettiin sotariskialueeksi kansainvälisen Joint War Committeen toimesta huhtikuussa 2022. Laivojen vakuutukset nousivat merkittävästi ja lähes kaikki länsimaiset varustamot lopettivat liikennöinnin Venäjälle.
Merikuljetusten reitit ovat muuttuneet ja kuljetusmatkat pidentyneet. Saimaan kanavan liikenne on loppunut. Öljykuljetuksiin sodan ja siitä johtuvien sanktioiden vaikutukset ovat olleet merkittävät.
Yksi huolestuttavimpia vaikutuksia on Venäjän öljykuljetusten siirtyminen niin sanotun varjolaivaston kuljetettavaksi. Alusten heikompi kunto, jääluokituksen puuttuminen ja miehistön kokemattomuus Suomenlahden vaativissa olosuhteissa navigointiin lisäävät öljyonnettomuuden riskiä.
Maantieteellisestä sijainnistamme johtuen me suomalaiset olemme erityisen riippuvaisia merikuljetuksista. Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja itärajan mentyä kiinni merikuljetusten osuus ulkomaankaupasta kohosi loppuvuonna 2022 jo 95 prosenttiin. Olemme todellakin ulkomaankaupan suhteen saari ja Itämeren merikuljetusten merkitys korostuu aiempaakin enemmän.
Sotavuosien aikana 1939–1945 herättiin huomaamaan, mikä merkitys omalla kauppalaivastolla on kansakunnallemme. Suomalainen kauppalaivasto vastasi ulkomaisesta tavaranvaihdosta ja sotamateriaalikuljetuksista. Työ ei ollut todellakaan helppo. Sadat merimiehet menettivät henkensä ja merkittävä määrä aluksia tuhoutui. Kauppalaivastomme suoritti kuitenkin tinkimättä velvollisuutensa isänmaan puolesta näinä vaikeina vuosina.
”Maamme elinhermot kulkivat käydyn sodan aikana yli merten. Puolustuksemme ja maamme kaipaama suuri sotamateriaali ja muu tarvikemäärä tuotiin sitä kautta viivytyksittä maahamme. Kulkuvedet olivat usein miinojen sulkemina ja laivamme joutuivat monin paikoin ilmahyökkäysten kohteeksi. Tästä huolimatta liehui Suomen siniristilippu kaukaisillakin vesillä.” Näin totesi Marsalkka Mannerheim ylipäällikön päiväkäskyssään 3.12.1940.
Historiasta on syytä oppia. Suomen ulkomaankaupalle meriliikenne ja sen toimivuus ovat olleet ja ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä tekijöitä. Myös huoltovarmuusnäkökulmasta suomalainen merenkulku on ollut ja tulee olemaan elintärkeä.
Huoltovarmuuden ja jatkuvuuden hallinta perustuu normaaliolojen toimintamalleihin ja toimiviin markkinoihin. Mutta meidän on varauduttava myös pahimpaan.
Niin kauan kuin väylät, satamat, meriliikenteenohjaus, luotsaus ja jäänmurto toimivat normaalisti ja vakuutuksia on saatavilla eikä turvallinen, kannattava liiketoiminta vaarannu, merikuljetukset hoituvat markkinaehtoisesti. Mutta jos tilanne kehittyy niin, että nämä eivät toteudu, on huoltovarmuutemme suomalaisen tonniston ja kriittisiä huoltovarmuuskuljetuksia hoitavien suomalaisten merenkulkijoiden sekä poikkeusoloja varten tehtyjen erityisjärjestelyjen varassa.
Vakavissa kriisitilanteessa viranomaisilla on valmiuslain perusteella mahdollisuus ohjata ja tarvittaessa priorisoida Suomen rekisterissä olevia aluksia. Suomalaisen jäissäkulkukykyisen tonniston vahvistaminen ja riittävän merenkulkuosaamisen varmistaminen on välttämätöntä huoltovarmuuden turvaamiseksi poikkeusoloissa.
Kirjoittaja on Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja.
