PUHEENVUORO
Kelataanpa ajassa 23 vuotta taaksepäin. Millaista oli diplomi-insinöörimme harjoittama matematiikka kolmevuotiaana? Hän ihmetteli yksijalkaista toukkaa, jekutti äitiä laskemalla tahallaan sormia väärin ja luetteli lukuja melkein oikeassa järjestyksessä kuuteen saakka.
Hän osasi vertailla lukumääriä summittaisesti ja hoksasi nopeasti laskemattakin, että iskän karkkikipossa oli enemmän karkkeja kuin hänellä. Taivaalta bongailtiin lintuporukoita, joissa joskus oli ilahduttavat kaksi, mutta useimmiten kuitenkin tosi monta lintua. Laattapolulla oli hauska hyppiä joka toisen leveämmän laatan yli.
Matemaattinen työkalupakki sisälsi jo monia käypäsiä työkaluja arjen tilanteisiin ja niitä alettiin hankkia lisää leikin ja aikuisten mallin innoittamana.
Miten lapset oppivat näkemään matematiikkaa ympärillään? Miten aikuiset voivat tukea matemaattisten havainnointitaitojen kehitystä? Mikä merkitys varhaisilla matemaattisilla taidoilla on lapselle?
Edelleenkään varhaisten matemaattisten taitojen, lempinimeltään pikkumatikan, tukemisessa ei olla Suomessa yhtä pitkällä kuin kielellisten taitojen tunnistamisessa ja tukemisessa. Osa varhaiskasvatusikäisistä lapsistamme jääkin ilman tarvitsemaansa riittävän varhaista matemaattisten taitojen tukea, mikä vaikeuttaa heidän koulutaivaltaan merkittävästi.
Kuitenkin samaan aikaan lasten käyttämää sanastoa ja kieltä rikastetaan ja korjataan aikuisten toimesta osana kaikkia arjen tilanteita. Näin pitäisi tehdä varhaisten matemaattisten taitojenkin kohdalla. Onneksi kuitenkin Piia Parviaisen tuoreet tutkimustulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen ammattilaisten täydennyskoulutus kannattaa. Se tuottaa parempaa matemaattista osaamista heidän lapsiryhmänsä lapsille.
Kielellisiä taitoja on luontevaa kehittää osana arjen tilanteita ja leikkiä, mutta monesti matemaattisen ajattelun tuen kohdalla tunnutaan ajattelevan, että tarvitaan erillisiä matikkavälineitä ja tarkkaan rajattuja tehtäviä tai vähintään digitaalisia matikkapelejä.
Väittäisin kuitenkin, että tärkein varhaiskasvatuksen ammattilaisen matikkaväline onkin aina mukana kulkevat ikiomat matikkalasit. Niillä jokainen arjen tilanne päiväkodissa ja kotona näyttäytyy mahdollisena matemaattisten käsitteiden ja taitojen harjoittelu- ja esillenostotilanteena.
Alle kouluikäisenä opittaviin matemaattisiin taitoihin liittyy kummallinen paradoksi. Toisaalta ne ovat välttämätön osa arkista toimintaa joka tilanteessa, vaikkei aikuinen tiedostaisikaan oman ajattelunsa sisältämää pikkumatikkaa.
Toisaalta aikuinen voi myös pitää varhaisimpia määrällisen päättelyn ja havainnoinnin osataitoja niin itsestään selvinä, että luulee lapsenkin olevan näistä kartalla. Näin aikuinen itse tunnistaa ja käyttää hyväkseen esimerkiksi lukumääriä, kokoja, suuntia, avaruudellisia suhteita ja geometrian peruskäsitteitä ja taitoja, mutta saattaa jättää tämän esilletuomisen lapselle kokonaan tekemättä.
Kuinka sitten saada sekä aikuiselle ja lapselle matikkalasit nenälle? Ehkä nopein tapa herätellä aikuinen huomaamaan lukumääriä on kysyä häneltä, mitä voit laskea ympäriltäsi. Voit myös kuvitella matikkalasit silmillesi ja haastaa itsesi bongailemaan ympäristöstä matemaattisia piirteitä tai tilanteita, joissa matemaattista ajattelua tarvitaan.
Suomen Akatemian kärkihankkeessa rakensimme varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen opettajille, ohjaajille ja lastenhoitajille tutkimusperustaisen Pikkumatikka-verkkokurssin, jossa tämä temppu tehdään.
Pikkumatikkaa voi opiskella Joustavaan Matematiikkaan -täydennyskoulutuksessa, jossa kurssit sisältävät tietoa, asiantuntijoiden innostuneita keskusteluja, videoita ja harjoituksia lasten matemaattisten taitojen kehityksestä, havainnoinnista ja tukemisesta leikissä ja arjen tilanteissa.
Omien havaintojen vertaaminen Pikkumatikka-ekspertin havaintoihin kehittää omaa silmää tarkemmaksi huomaamaan pieniä hetkiä, joissa lapsen matemaattiseen ajatteluun on otollista tarttua ja lähteä rikastamaan sitä pidemmälle.
Matemaattisten piirteiden, kuten lukumäärien, muotojen ja säännönmukaisuuksien, havaitseminen kehittyy käsi kädessä matemaattisten taitojen ja käsitteiden kanssa ja kehitys jatkuu pitkälle aikuisuuteen. Matikkalasit kuuluvat paitsi diplomi-insinöörin, yhtä lailla myös varhaiskasvatuksen opettajan työkalupakkiin.
Tiedämme, että jo kauan ennen kouluikää lapset oppivat paljon tärkeitä matemaattisen havainnoinnin ja ajattelun taitoja, jotka ovat välttämätön pohja formaalimmalle matematiikalle. Tiedetään myös, että erot lasten välillä kasvavat matemaattisissa taidoissa ja varhaiset matemaattiset taidot ennustavat myöhempää akateemista osaamista pitkälle tulevaisuuteen jopa paremmin kuin kielelliset taidot.
Ennaltaehkäisy olisi sekä eettisesti että taloudellisesti kannattavampaa kuin matikkapolulta pudonneen polulle nosto myöhemmin. Seuraavaa hallitusohjelmaa kirjoittaville vinkiksi: Matemaattisiin taitoihin on satsattava jo varhaiskasvatuksesta alkaen, eikä vasta kouluiässä. Tuore LUMA-strategia nostaa varhaiskasvatuksen matematiikan tärkeän roolin esille ja antaa hyvän suunnan satsauksille.
Kirjoittaja on Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen professori ja TY:n Matematiikan oppimisen ja opetuksen tutkimusryhmän johtaja.
