Aprillipäivä on oiva tilaisuus jekuttaa ja pilailla, mutta myös palauttaa mieleen huumorin pelisäännöt

Aprillipäivä – mikä oiva tilaisuus jekuttaa muita ja rämähtää nauruun, kun tollo ei tajua tulevansa huijatuksi! Jos kaikki maailman ihmiset jaettaisiin jekuttajiin ja jekutettaviin kylmän raa’asti, ei olisi kahta kysymystäkään, ettenkö kuuluisi jälkimmäiseen kastiin.

Kyllä, saatan joskus sinisilmäisenä unohtaa kriittisen arviointikyvyn ja uskoa aivan älyvapaita juttuja. Suurempi syy kuitenkin sille, etten ole luontainen jekuttaja, on se, miten rämähdän nauruun alta aikayksikön, jos yritän pilailla vähänkin.

Elän elämääni vahvasti huumorin kautta naurunremakasta seuraavaan. Uskon monen muunkin toteuttavan tätä filosofiaa. Nauraminen antaa enemmän energiaa kuin kymmenen kuppia kahvia tai kahdeksan kirkasvalolamppua. Huumori on sosiaalisten tilanteiden moottori, joka murtaa jään tuntemattomien välillä ja sitoo ihmiset toisiinsa.

Vitsailulle on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Kaikki tietävät kuinka paljon voikaan nolottaa, kun tajuaa heittäneensä asiattoman läpän. Silloin ei auta muu kuin pahoitella. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että jos ei tiedä miten kuulija reagoi ronskiin vitsiin, se kannattaa jättää sanomatta.

Onko olemassa asioita, joista ei yksinkertaisesti tulisi vitsailla? Minun mieleeni nousee ainakin aiheita, joista heitetyt vitsit eivät voisi mitenkään naurattaa minua. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö niistä keksityt vitsit voisi iskeä muihin. Yksi huumorin tehtävistähän on auttaa käsittelemään vaikeita aiheita.

Tilannetajun ja hyvän maun rajoissa huumori on liimaa ihmisten välillä. Nauraminen on nimittäin elinehto ja elämän suola, miksei vaikka sokerikin.

Kirjoittaja kuuluu TS Nuoret -toimitukseen.