Koetaanko imetyksen tukeminen hyvinvointialueilla tärkeäksi?
PUHEENVUORO
Viime vuoden loppuun asti imetyksen edistämistä on kansallisesti koordinoinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). THL:n laatima kansallinen imetyksen toimintaohjelma on ohjannut terveydenhuollossa toteutettavaa imetysohjausta.
Toimintaohjelman toteutumista on seurattu ja ohjelmaa päivitetty säännöllisesti aina vuoden 2022 loppuun asti. Imetyksen toteutumista Suomessa on myös seurattu kansallisella tasolla THL:n toteuttamilla imeväisruokintaselvityksillä. Selvitysten perusteella myönteistä kehitystä onkin tapahtunut ja suomalaiset vauvat saavat yhä enemmän oman äidin rintamaitoa. Tosin aivan huippulukemiin ei ole vielä ylletty, ja varaa kehittämiselle on.
Sote-uudistuksen myötä imetyksen edistämisen koordinointivastuu on siirtynyt hyvinvointialueille.
Imetyksen edistämistyössä ei ole varaa katkoksille, sillä edistysaskeleista huolimatta imetyksen tukeminen ja imetysohjaus Suomessa on edelleen hajanaista ja vaihtelevaa. Systemaattista työtä tarvitaan siis jatkossakin, joten koordinointivastuun hajauttaminen hyvinvointialueille tuntuu hieman arveluttavalta.
Miten voidaan varmistaa, että jokaisella hyvinvointialueella on riittävästi motivaatiota ja resursseja imetyksen edistämistyöhön. Imetys ja sen edistäminen ei yleensä ole ollut prioriteettilistojen kärjessä, vaikka imetyksen hyödyt sekä imettävälle äidille että imetettävälle lapselle ovat kiistattomat.
Rintamaito on optimaalista ravintoa vastasyntyneelle ja riittää vauvalle yksinomaiseksi ravinnoksi ensimmäisen puolen vuoden ajan. Imetystä suositellaan jatkettavan myös puolen vuoden jälkeen muun ruokailun ohella vähintään 1–2 vuoden ikään.
Rintamaito suojaa lasta infektioilta, kuten esimerkiksi korvatulehduksilta ja hengitystieinfektioilta. Pitkäkestoinen imetys vähentää riskiä lapsen myöhempään ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen.
Ennenaikaisesti syntyneelle lapselle, eli keskosvauvalle rintamaidon terveysvaikutukset ovat vieläkin merkittävämpiä, sillä rintamaitoruokinta vähentää muun muassa keskosvauvan riskiä sairastua vaikeaan suolitulehdukseen.
Imettävää äitiä imetys suojaa rinta- ja munasarjasyöviltä sekä tyypin 2 diabetekselta. Terveysvaikutusten lisäksi imetys tukee äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta, on ilmaista ja ekologista.
Vaikka imetyksen terveyshyötyjä joskus väheksytään toteamalla, että nämä koskevat vain kehitysmaita, tutkimusnäyttöä on myös kehittyneistä maista. On toki tilanteita, jolloin imetys ei syystä tai toisesta ole mahdollista, ja näissä tapauksissa vauvoja – etenkin länsimaisia vauvoja – voidaan turvallisesti ruokkia myös äidinmaidonkorvikkeilla. Se, että äidinmaidonkorvike on turvallista ruokaa, ei kuitenkaan vähennä oman äidin rintamaidon erityislaatuisuutta.
Imetyksen edistämistyö on haasteellista imetykseen liittyvien voimakkaiden tunteiden takia. Harmillisen usein imetys nostetaan jonkinlaiseksi äitiyden mittariksi.
Myös terveydenhuollon ammattilaisilla on vaihtelevia asenteita imetystä kohtaan ja nämä asenteet välittyvät heidän kohtaamilleen perheille. Onkin mielenkiintoinen ilmiö, miten imetyksen kohdalla oma mielipide voi ajaa näyttöön perustuvan tiedon yli.
Osin näkemyseroista ja osin myös koulutuksen puutteesta johtuen äidit ja perheet saavat joskus ristiriitaista imetysohjausta. Aiemman brittitutkimuksen mukaan sekä imettävät että imettämättömät äidit kamppailevat erilaisten häpeän tunteiden kanssa.
Imettävien äitien imetystä voidaan kyseenalaistaa tai julkisella paikalla tapahtuvaa imetystä kommentoida negatiivisesti. Erityisesti pitkään imettävät äidit voivat kokea paheksuntaa, vaikka rintamaidon hyödyt ovat olemassa myös vastasyntyneisyyskauden jälkeen. Toisaalta taas äitejä, jotka eivät imetä, voidaan syyllistää ja arvostella.
Yhteiskunnallisella tasollakin on siis paljon vielä tehtävää. Siksikin imetyksen edistämisen kansallinen koordinaatio olisi suotavaa. Lisäksi tarvittaisiin kansallinen imetyskoordinaattori, joka työskentelisi yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa. Näin voitaisiin edetä kohti yhtenäisiä käytäntöjä ja THL:n itsensä asettamaa tavoitetta siitä, että Suomi on kansainvälisestikin katsottuna imetyksen kärkimaa.
Kirjoittaja on TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos.
