Uusi Nokia Raisioon, Turkuun ja Kemiönsaarelle
Kuluvana talvena on käyty paljon keskustelua julkisesta velasta ja velan määrästä. Tämän keskustelun yhteydessä pitäisi puhua enemmän myös talouskasvusta ja työn tuottavuudesta. Olemme kummallakin saralla jääneet verrokkimaistamme jälkeen koko finanssikriisin jälkeisen ajan, jo 15 vuotta Suomi on jäänyt polkemaan paikoilleen kilpailijoiden mennessä vauhdilla eteenpäin. Myös suomalaisyritysten rooli kasvun vauhdittajina on jäänyt naapureistamme.
Mistä löytyvät uuden kasvun eväät?
Yksi asia on varma. Hintakilpailulla me emme pysty pärjäämään. Tarvitsemme uutta. Ja tarvitsemme riskinottokykyä.
Ei riitä, että haikaillaan samoille markkinoille, joilla kilpailua jo riittää. Meidän on tehtävä uusia asioita tai tehtävä niitä uudella tavalla. Kaipaamme kipeästi myös yrittäjiä, jotka tuovat ratkaisuja yhteiskunnallisesti merkittäviin ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen ja luontokatoon.
Koko Suomen menestyksen kannalta aivan olennaista on alueellisten vahvuuksien hyödyntäminen. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja alueen vahvojen taustavaikuttajien yhteistyön tulee olla saumatonta ja ennakkoluulotonta.
Turussa tämä yhteistyö on poikinut alueelle paljon hyvää. Esimerkiksi Bayerin ja Turun yliopiston yhteistyöllä on edistetty keksintöjen kaupallista hyödyntämistä ja kehitetty opiskelijoiden työelämävalmiuksia.
Varsinais-Suomen isot veturit kuten Turun telakka, Bayer ja Uudenkaupungin autotehdas tuovat työpaikkojen lisäksi monenlaista kysyntää ja aktiivisuutta alueelle. Heijastusvaikutukset ovat laajat ja näiden toimijoiden tarjoamat mahdollisuudet ovat alueelle merkittävät. Me tarvitsemme lisää uusia vetureita.
Ylipäätään yritystoimintaan kaivataan ennakkoluulottomuutta. Hyvä esimerkki tällaisesta asenteesta on Kasnäsin kylpylä ja Salmonfarmin kalajalostamo Kemiönsaarella. Kummankin yrityksen toiminnan takana oleva yrittäjäperhe on panostanut ennakkoluulottomasti matkailuun ja teolliseen toimintaan. Kasvun myötä kyseessä on nykyisin kunnan suurin yksityinen työnantaja.
Näiden onnistumistarinoiden toisena puolena on se, että ihmisillä tulee olla mahdollisuus epäonnistua, nousta jaloilleen ja aloittaa alusta. Tähän tarvitaan myös laajemmin ajattelun muutosta.
Danske Bankin kyselyn mukaan suomalaiset näkevät lottoamisen hyväksyttävämpänä vaurastumisen keinona kuin oman yritystoiminnan. Tällaisen asenneilmapiirin sijaan kaipaamme ymmärrystä, että menestyvä yrittäjä luo myös työpaikkoja ja kasvua muille. Kannusteita tähän tarvitaan lisää.
Yritysten kasvua hidastaa edelleen se, ettei riskinotosta palkita. Riskin karttaminen on syvällä järjestelmässämme ja ajattelussamme. Se vaikuttaa asenteisiimme ja päätöksiimme.
Ne yritykset, joiden kohdalla kasvua on tapahtunut, myydään usein liian aikaisin sen sijaan että maltettaisiin ja lunastettaisiin yritysten täysi kasvupotentiaali.
Yrittäjän näkökulmasta päätös on ymmärrettävä, mutta kansantalouden ja yhteiskunnan kannalta olisi olennaista, että riskiä uskallettaisiin kantaa pidemmälle. Tämä vaatii myös riskipääomaa, jolla ollaan valmiita sijoittamaan suomalaiseen kasvuun. Myös meillä institutionaalisilla sijoittajilla on tässä itsetutkiskelun paikka.
Suomi on mikroyritysten maa. Jokainen yrittäjä on arvokas yhteiskunnan ja yhteisöjemme jäsen. Mutta tarvitsemme rakenteita ja asenneilmastoa, jotka kannustavat kurottamaan ylemmäs. Lisäksi tarvitaan rahoitusta, jolla uudet pyörät saadaan pyörimään. On turha haikailla Nokia-aikojen perään. Yhden ison, koko Suomeen vaikuttavan työllistäjän ja talouden veturin sijaan tarvitsemme oman “Nokian” Turkuun, Raisioon, Mynämäelle ja meille Kemiönsaarelle. Siinä on valtavasti tehtävää, mutta yhtään vähempään ei pidä pyrkiä.
Kirjoittaja on työeläkeyhtiö Elon toimitusjohtaja, jolla on vahvat juuret Kemiönsaarelle.
