Helmikuun lopussa Britannian ruokakaupoista loppuivat yhtäkkiä tomaatit, kurkut ja paprikat. Huonot ilmat Espanjassa ja tulvat Marokossa olivat virallisesti syynä, mutta oli heti selvää, ettei muualla Euroopassa ollut puutetta. Olimme juuri käyneet lasten talviloman aikaan Amsterdamissa, ja siellä olivat hyllyt täynnä salaattiaineksia. Suomalaiset sukulaiset järkyttyivät kun lähetin heille kuvan tyhjästä vihanneshyllystä. Siinä kummitteli yksinäinen vihreä paprika ja kuusi muovipussillista tomaatteja. Kyltti hyllyn reunalla opasti, etteivät asiakkaat saaneet ostaa kerralla kuin kaksi kappaletta – jos nyt sille paprikalle oli kaveri edes löytynyt.

Tällainen ajoittainen puutostila alkaa olla tuttua Britanniassa. Joulun aikaan oli vaikea löytää munia. Lintuinfluenssa on iskenyt kovasti paikalliseen siipikarjatalouteen. Kanoja on jouduttu teurastamaan, ja koska niitä on pidettävä tällä hetkellä sisällä tartuntavaaran takia, kanaloiden kustannukset ovat nousseet.

Ihan ei ole päädytty siihen entisten kommunistimaiden tilanteeseen, että liitytään mihin tahansa kauppajonoon elintarvikkeiden toivossa, mutta kyllä meille on mieheni kanssa tullut tavaksi ostaa aina kurkku tai munarasia jos sellaisia on kaupassa. Sitä kun ei voi varmasti tietää, milloin niitä seuraavan kerran saa. Lisäksi naapurin tytöllä on nykyään takapihalla kanoja, ja me saamme ostettua häneltä munia – tuntuu kun meillä olisi suhteita mustaan pörssiin. Kesällä ihmiset varmasti kasvattavat omat tomaatit takapihalla jos vaan voivat.

Onhan tavallaan hienoa, että siirrymme näin vauhdilla – joskin tahtomattamme – ekologisesti kestävään lähiruokaan, Britannian elintarvikeministeri Therese Coffeyn kommentti salaattipulaan oli kehottaa kansaa syömään enemmän sesonkivihanneksia kuten nauriita. Mielessä kävi, että Therese Coffeylla ei ole lapsia eikä hän ole varmaan koskaan yrittänyt tarjoilla uhmaikäiselle kurkkujen sijaan naurissalaattia.

Onneksi minulla on vanhanaikainen suomalainen keittokirja, jossa on monenlaisia perinteisiä juuresreseptejä. Jos energiakriisi pahenee siitä voi varmaan katsoa kuinka nämä valmistetaan nuotioon haudattuna. Isoäitini joskus muisteli kuinka hän nuorena tyttönä maistoi ensimmäisen kerran tomaattia, silloin Suomessa harvinaista vihannesta.

Näin sitä luisutaan hyvinvointivaltiosta kehitysmaaksi, huomaamatta, yksi munarasia ja nauris kerrallaan.

Ruokapula ei johdu yksinomaan brexitista, on siinä muutakin. Varsinkin Britannian supermarkettien hinnoittelustrategia. Ruoka on täällä huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, supermarketit pitävät tuottajia kovilla eivätkä anna hintojen nousta ja laskea tarjonnan mukaan. Hinnat lyödään pitkäksi aikaa lukkoon. Eli kuuden tomaatin paketti maksaa edelleen noin 0,79 euroa (silloin kun niitä saa), murto-osan Suomen hinnoista. Mutta onko ihme jos ulkomaiset tuottajat vievät niitä mieluummin Hollantiin tai Suomeen kuin Britanniaan, johon brexitin takia on lisäksi hankalammat tullit ja kuljetukset. Brexit ei ole sinänsä aiheuttanut elinkustannuskriisiäkään, mutta se on huomattavasti vaikeuttanut sen selvittämistä. Onkohan mitään tilannetta mitä brexit ei olisi jotenkin hankaloittanut?

Ruokapula saa neutraaleimmatkin ihmiset kiinnostumaan politiikasta. Onhan siinä jotain erikoisen surullista kun ajattelee kuinka monipuolinen ruokavalio Britanniassa on ollut kautta historian. Täällä on aina nautittu ulkomaista ruokaa. Mutta nyt tänne ei aina saa helposti tuotua edes tomaattia.

Kirjoittaja on Britanniassa asuva toimittaja.