Rasisminvastainen viikko muistuttaa laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä
PUHEENVUORO
Maaliskuussa vietetään kansainvälistä rasisminvastaista viikkoa. Viikko alkaa 21.3., jonka YK:n yleiskokous julisti kansainväliseksi rotusyrjinnän vastaiseksi päiväksi jo vuonna 1966. Samana päivänä, vuonna 1960, poliisi tappoi 69 apartheidin vastaisen mielenosoituksen osanottajaa Sharpevillessa, Etelä-Afrikassa. Rasistinen syrjintä ja väkivalta eivät kuitenkaan jääneet 1960-luvulle.
Nykypäivänä rasismi on edelleen yleinen ja koko yhteiskunnan rakenteita läpileikkaava ilmiö. Rasismitutkimuksessa puhutaan rakenteellisesta rasismista, joka voi olla piilevää tai avointa ja se voi näkyä esimerkiksi eriarvoisessa lainsäädännössä, instituutioissa tai palveluissa.
Suomalainen yhteiskunta on suunniteltu valtaväestön näkökulmasta ja heidän tarpeitaan varten, eivätkä valtaväestöön kuulumattomat ihmiset tule kuulluiksi tai nähdyiksi tasavertaisesti.
Rasismin arkipäiväisyys, mikroaggressioiden eli harmittomilta vaikuttavien kommenttien tai kysymysten toistuva esittäminen esimerkiksi Suomessa syntyneen ruskean ihmisen hyvästä suomen kielen taidosta vaikuttavat rasistista syrjintää kokevien elämään kokonaisvaltaisesti ja aiheuttavat vähemmistöstressiä.
Rakenteellinen ja arkipäiväinen rasismi ei siis tarkoita ainoastaan rasistisia solvauksia tai mauttomia sketsejä. Rakenteellinen rasismi näkyy yhteiskunnallisissa käytännöissä, eikä se kosketa niinkään yksittäisiä ihmisiä, vaan koko yhteiskuntaa.
Tutkimusten mukaan Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista, mutta siitä huolimatta rasismin olemassaolosta on usein vaikea keskustella rakentavasti ja valtaväestön edustajat saattavat reagoida rasismipuheisiin aggressiivisesti.
Yhdysvaltalainen kirjailija ja valkoisuuden tutkija Robin Diangelo kuvaa ilmiötä käsitteellä white fragility, jonka rasismitutkija Tuuli Kurki on suomentanut valkoiseksi herkkähipiäisyydeksi. Se viittaa joidenkin valkoisten ihmisten tapaan kokea rasismin ja rasistisen syrjinnän esilletuominen heitä syyllistävänä, jolloin he alkavat puolustella itseään tai loukkaantuvat. Rasismi ei kuitenkaan lakkaa olemasta vaikenemalla ja valkoinen herkkähipiäisyys vaikeuttaa rasisminvastaista työtä.
Suomalaisessa tieto- ja kaunokirjallisuudessa rasismi on näkyvä ja ajankohtainen aihe. Esimerkiksi viime vuonna ilmestyneessä, Ujuni Ahmedin kertomassa ja Elina Hirvosen kirjoittamassa puheenvuorossa Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin Ahmed kertoo oman kasvutarinansa somalitaustaisena vähemmistöryhmän edustajana Itä-Helsingin lähiössä. Ahmed kuvaa rasistista ja sukupuolittunutta syrjintää ja yksinjäämisen kokemuksiaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja vetoaa valtaväestön edustajiin pyytäen heiltä solidaarisuutta ja apua vähemmistöryhmien oikeuksien puolesta puhumiseen.
Helsingin kirjamessujen tietokirjaraadin viime vuonna voittanut teos keskustelee avoimesti myös muista ihmisoikeusrikkomuksista, kuten tyttöjen silpomisesta ja kunniaväkivallasta, joita vastaan Ahmed taistelee oman esimerkkinsä kautta: Kerron tarinani sinulle, joka ajattelet olevasi surujesi, häpeäsi tai ulkopuolisuutesi kanssa yksin. Haluan ylittää kertomisen tuottaman häpeän, koska kyse ei ole minusta vaan meistä. Yksittäisestä tarinasta tulee näin kaikkien vähemmistöryhmien yhteinen, ettei kukaan jäisi kokemustensa kanssa yksin ja että vähemmistöryhmien edustajien ääni tulisi kuuluvammaksi.
Rasisminvastainen viikko on hyvä muistutus erityisesti valtaväestölle vähemmistöryhmien toistuvista syrjinnän kokemuksista ja maailmasta, joka saattaa olla itselle vieras. Rasismin ja rasistisen syrjinnän olemassaolon tunnistaminen ei kuitenkaan riitä: rasisminvastaisuus tarkoittaa ennen kaikkea tekoja, aktiivista oppimista ja omien etuoikeuksien kyseenalaistamista.
Kaiju Harinen (FT) on tutkinut väitöskirjassaan rasismia ja moniperusteista syrjintää länsiafrikkalaisessa kirjallisuudessa. Hän työskentelee Turun yliopistossa INTERACT- tutkimusprojektissa, jossa kehitetään kriittistä intersektionaalista lukemista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kirjallisuuslähtöistä aktivismia. Hanketta rahoittaa Koneen Säätiö.
