Matematiikka ei heikennä opiskelijoiden yleissivistystä, vaan antaa valmiuksia kehittää sitä
En keksi asiaa, johon liittyisi enemmän oletuksia kuin omaan uskomukseen olla kykenemätön ratkaisemaan matemaattisia pulmia. Numeroahdistus ja ongelmanratkaisun pelko aiheuttaa matematiikka-ahdistusta, mikä saa usean inhoamaan sitä. Matematiikka on tosiasiassa reiluinta ja rehellisintä, mitä koulussa opetetaan, sillä hyvästä muistista ja ulkoa lukemisesta ei ole siinä hyötyä, ja pitkällä aikavälillä sen opiskeleminen kylvää siemenen loogiselle ajattelulle.
Matematiikan osaamisen rapauttava vaikutus yleissivistykseen on ollut kirjoittamisen kohteena jo viime vaalikaudelta lähtien. Esimerkiksi Ilta-Sanomien pääkirjoituksessa (30.5.2019) vedottiin siihen, että pitkän matematiikan suosion kasvaminen heikentää lukiolaisten yhteiskunnallista ymmärrystä, sillä matematiikan tunnit täyttävät lukujärjestykset. Vaikka luin pitkän matematiikan, kävin jokaisen yhteiskunnallisen aineen syventävän kurssin ja sain laiskuudestani huolimatta kurssit juuri täyteen, jotta valmistuin. Pitkän matematiikan valinta estää sen, ettei lukiossa tarvitse mennä istumaan turhaan niin monelle sellaisen reaaliaineen kurssille, jota ei aio kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Pakkoistuminen reaaliaineiden kursseilla ei ole yleissivistyksen kartuttamista.
Siinä missä lukion useiden reaaliaineiden oppimäärä on riittävällä innostuksella mahdollista oppia hallitsemaan lyhyessä ajassa, on matematiikka ja muut luonnontieteet asetettava kielten kanssa sarjaan, joissa ymmärrys kehittyy pikkuhiljaa. Ne ovat ennemmin taitoja, eivät oppiaineita. Matemaattisessa ymmärryksessä on nimittäin kyse erilaisten toistuvien tapahtumien, suhteiden ja samankaltaisuuksien käsittämisestä; nimenomaan niistä asioista, jotka antavat valmiuksia ymmärtää syvällisesti myös reaaliaineita ulkoa lukemisen sijaan – ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Kirjoittaja kuuluu TS Nuoret -toimitukseen.
