Onko sinunkin pääsi sisällä turhaa meteliä? Nämä havainnot tein, kun aloin tarkkailla ajatuksiani puolueettomasti
Olen havahtunut siihen, kuinka paljon turhaa meteliä pääni sisällä on. Olen ryhtynyt ajatuksieni puolueettomaksi tarkkailijaksi ja tehnyt mahdollisimman objektiivisia havaintoja: kuinka paljon mieleni arvostelee, tuomitsee, suunnittelee, organisoi ja järjestää asioita pysähtymättä.
Tuomitsevat ajatukset ovat pahimpia, sillä ne kommentoivat tekemistäni ja roikkuvat muistoissa, jotka ovat noloja, surullisia tai traumaattisia. Muistoista seuraa kehollisia tunteita ja olen jatkuvasti huomaamattani jossain ihan muualla kuin tässä hetkessä.
On totta, että vaikeita tapahtumia menneisyydestä pitää käsitellä ja tulevaisuutta on hyvä suunnitella, jotta omien unelmien seuraaminen on mahdollista. Olen kuitenkin todennut, että menneisyyden käsittelylle ja tulevaisuuden suunnittelulle olisi hyvä varata konkreettisesti oma aikansa kalenterista. Muuten elämä vilahtaa ohitse eikä koskaan oikein pysähdy arvostamaan sitä, mitä näkee tällä hetkellä ympärillään.
Läsnäolo on tavallaan maailman yksinkertaisin asia. Se on pysähtymistä ja ajan illuusiosta vapautumista. Istuessani bussissa tai jonottaessani kaupassa pyrin unohtamaan, mihin olen matkalla tai mitä oikeastaan odotan. Keskityn ympäristööni, kehooni ja elämän ääniin ympärilläni.
Modernissa maailmassa läsnäolo on toisaalta vaikeaa: mainokset pyrkivät muistuttamaan meitä siitä, mitä emme vielä omista ja kännykkä vie huomion kasvokkain keskustelulta, sillä samaan aikaan kymmenen eri kontaktia tykkää, kommentoi ja soittaa.
Mitä tapahtuu, jos lakkaa elämästä menneessä tai tulevassa hetkessä? Mieleni tuottama ajatussaaste hiljenee. Rauha asuu kaikkialla, vaikka olisikin kiire paikasta toiseen. Se on aika vapauttava tunne.
Kirjoittaja kuuluu TS Nuoret -toimitukseen
