Jos erottuu joukosta, voi joutua jatkuvasti hylätyksi työn- ja asunnonhaussa – valta-asemassa oleville minulla on yksi pyyntö
Merkittävä joukosta erottuvuus on monen silmissä merkki jostakin epäselvästä negatiivisesta ominaisuudesta. Tiedän tapauksia, joissa pariskunta on saanut jatkuvasti hylkäyksiä asunnonhaussa, kun persoonallisemman ulkoisen tyylin omaava puolisko on ollut mukana asuntonäytössä. Vastaavasti on näytetty vihreää valoa, kun yhteiskunnan silmissä normaalimpi on ollut liikkeellä asuntohaussa yksin.
Persoonallinen ulkomuoto tai luonne nähdään monesti epäedullisena esimerkiksi virallisissa yhteyksissä kuten työn- ja asunnonhaussa.
Yhteiskunnassamme elää mielestäni vahva oletus siitä, että luotettava ja ahkera ihminen näyttää ja vaikuttaa jollakin tapaa ”normaalilta”, toisin sanoen solahtaa sosiaalisessa pelissä helposti joukkoon. Se, että ihmisen ulkomuodossa on jokin merkillepantava piirre, voidaan nähdä merkkinä esimerkiksi laiskuudesta tai outoudesta.
Tosiasiassa vaatetyyli, yksittäinen luonteenpiirre tai sosiaalinen ominaisuus ei useinkaan kerro mitään ihmisen kyvykkyydestä vuokralaisuuteen tai työtehtävien suorittamiseen: näennäinen erilaisuus voi olla jopa eduksi. Harmaa massa sitä vastoin ei ole.
Keskustelu normaaliudesta ja erilaisuudesta on tietenkin itsessään monisyinen ja ongelmallinen, mutta sosiaalisen tasa-arvon kysymyksistä tulee voida puhua. Yhteiskunnan silmissä normaaleilla ihmisillä on tietenkin täysi oikeus olla keskivertoisia ja tavallisia ihmisiä sellaisinaan, mutta omia ennakkoluuloja ja normaaliuden käsitettä tulee voida kyseenalaistaa.
Pyydänkin valta-asemassa olevia ihmisiä harkitsemaan seuraavassa rekryssä tai vuokralaisen haussa ulospäin erityisen yksilön valitsemista – se on palvelus omalle etiikalle ja yksilölle, jota hylätään jatkuvasti.
Kirjoittaja kuuluu TS Nuoret -toimitukseen.
