Taloyhtiöt tarvitsevat rohkeampaa tupakointisääntelyä
PUHEENVUORO
Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja kehittää Suomen tupakka- nikotiinipolitiikkaa. STM:n tavoitteena on, että tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käyttö loppuu vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta ohjataan toteuttamalla tupakka- ja nikotiinipolitiikkaa. Tällä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla on tarkoitus ehkäistä tupakkatuotteiden ja muiden vastaavien tuotteiden käytön aloittamista sekä nikotiiniriippuvuuden syntymistä. Toimenpiteillä pyritään tupakkatuotteiden käytön lopettamiseen ja suojellaan väestöä altistumista niiden savulle.
Tupakointi on viranomaisten mukaan suurin yksittäinen terveysriski ja keskeinen syy väestöryhmien välisiin terveyseroihin. Tupakkatuotteet aiheuttavat riippuvuutta ja sisältävät ihmisille myrkyllisiä aineita. Tupakoinnin vähentäminen tai lopettaminen on tutkitusti tehokas tapa parantaa terveyttä.
Tupakoinnin vähentämiseen tartutaan valtioissa erilaisin toimin. Uudessa-Seelannissa säädettiin viime joulukuussa laki, joka nostaa tupakan ostamisen ikärajaa vuosittain. 1. tammikuuta 2009 tai sen jälkeen syntyneille ei uuden lain mukaan voi myydä tupakkaa. Lehtien mukaan kyseessä olisi ensimmäinen laki laatuaan maailmassa.
Tupakointi aiheuttaa taloyhtiöissä monenlaisia hankaluuksia. Se haittaa esimerkiksi parvekkeiden käyttöä, estää asuntojen tuulettamista kesähelteillä ja aiheuttaa savun tai hajun kantautumista epätiiviistä rakenteista naapuriin. Taloyhtiö puuttuu tupakointiin useimmiten tupakkalailla ja asunto-osakeyhtiölailla.
Taloyhtiö voi kieltää tupakoinnin kiinteistöllään ottamalla yhtiöjärjestykseen tupakointikieltoehdon. Tämä edellyttää kuitenkin kaikkien osakkaiden suostumusta.
Uudiskohteissa tupakointikiellon voi ottaa yhtiöjärjestykseen helposti jo rakentamisvaiheessa, mutta vanhoissa taloyhtiöissä se onnistuu vain harvoin. Kiinteistöliitto on kannattanut asunto-osakeyhtiölakiin tehtävää muutosta, jolla tupakointikieltoa koskevan yhtiöjärjestysmääräyksen päätöksentekovaatimusta kevennettäisiin oikeuskäytännön mukaisesta kaikkien osakkaiden suostumusta vaativasta päätöksestä esimerkiksi 2/3 määräenemmistöpäätökseen.
Asunto-osakeyhtiö voi hakea myös viranomaisen määräämää tupakointikieltoa parvekkeille tai asuintilojen sisäosiin. Yhdeksi haasteeksi parveketupakointikieltojen kohdalla ovat nousseet viranomaisen perimät maksut. Viranomaisen parveketupakointikiellon määräämisestä perimä maksu on vaihdellut 500 eurosta jopa yli 3 000 euroon. Viranomaiskuluihin vaikuttaa olennaisesti se, missä laajuudessa kunnan viranomainen tulkitsee välttämättömäksi kuulla tupakointikiellon kohdetilojen haltijoita uudestaan hallintolain mukaisesti.
Monien kuntien harjoittama laaja hallintolain mukainen kuulemiskierros on mielestämme tarpeeton tupakkalain lainsäädännöllistä taustaa vasten. Viranomainen voi nähdäksemme arvioida tupakointikiellon määräämisen edellytysten täyttymisen riittävän luotettavasti esimerkiksi valokuvista tai rakennuspiirustuksista.
Viranomaisen määräämien tupakointikieltojen toimivuutta rapauttaa osaltaan se, ettei taloyhtiöllä ole riittävästi keinoja puuttua rikkomuksiin. Asunto-osakeyhtiö voi puuttua erilaisiin asumishäiriöihin käytännössä vain huoneiston hallintaanotolla, joka on toimenpiteenä erittäin järeä ja saattaa johtaa oikeudenkäynteihin, joiden lopputuloksesta ei ole varmuutta.
Viranomaisen määräämän tupakointikiellon seuraamukseksi on säädetty uhkasakko, mutta tähän liittyy merkittäviä käytännön haasteita. Viranomaisen on todennettava kiellon rikkominen tarkoin havainnoin. Mahdollisuudet todentaa esimerkiksi näköhavainnoin kuka parvekkeella tupakoi, ovat usein rajalliset, jopa olemattomat.
Savuton Suomi 2030 -tavoitteen saavuttaminen edellyttää seuraavalta hallitukselta rohkeaa tarttumista haasteisiin. Tupakointi taloyhtiöiden ja muiden asuntoyhteisöjen kiinteistöissä tulisi säätää nykyistä laajemmin jo suoraan tupakkalain perusteella kielletyksi. Lisäksi tupakkalain kieltojen rikkomisesta tulisi säätää viranomaisen helposti määrättävissä ja täytäntöönpantavissa oleva laiminlyöntimaksu.
Kirjoittajat: Toiminnanjohtaja Juuso Kallio, Kiinteistöliitto Varsinais-Suomi, lakiasianjohtaja Jenni Hupli, Kiinteistöliitto.
