Puolustusvälinekonserni Patrian entistä johtoa vastaan nostetut lahjussyytteet kaatuivat erikoisella tavalla Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa. Vapauttavaa päätöstä ryyditti kommentti, jonka mukaan oikeus katsoi selvitetyksi, että vastaajien syyllistymisestä kuvattuun tekoon ”jää varteenotettava epäily”.
Syyttäjä oli vaatinut Patria-konsernin ex-johtajille kahden vuoden vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen antamisesta panssariajoneuvojen kaupoissa, joita yhtiö hieroi vuonna 2006 Slovenian puolustusministeriön kanssa. Sen lisäksi konsernille vaadittiin satojentuhansien eurojen yhteisösakkoa. Yrityksen enemmistöomistaja on Suomen valtio.
Valtionsyyttäjä Jukka Rappe piti kaupan aikoihin Patriaa luotsannutta toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpea, tytäryhtiö Patria Vehiclesin toimitusjohtajaa Heikki Hulkkosta ja kolmea muuta operatiivista johtohenkilöä jutun suomalaisina päätekijöinä.
Käräjäoikeus tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei vajaan 280 miljoonan euron ajoneuvokaupoissa maksettu ylisuuria konsulttipalkkioita. Riittävää näyttöä ei saatu myöskään voitelurahan maksamisesta slovenialaisille virkamiehille, sotilaille, näiden lähipiireille eikä Slovenian silloisen pääministerin Janez Jansan puolueelle.
Patria-jutun erikoisuuksiin kuuluu Suomen, Slovenian ja Itävallan syyttäjien sopimus työnjaosta, jossa kukin valtio hoitaa prosessin omien kansalaistensa osalta. Suomi on ollut oikeustoimissaan hitain, vai pitäisikö sanoa perusteellisin.
Vielä kesällä näytti siltä, että Patrian lahjusepäilyjen toinen haara, joka liittyi Kroatian valtion syksyllä 2007 tilaamiin sotilasajoneuvoihin, päästään käsittelemään samassa oikeudenkäynnissä. Toisin kuitenkin kävi.
Sloveniassa alioikeus antoi jo viime vuoden kesäkuussa ratkaisunsa, jossa useita johtavia virkamiehiä tuomittiin lahjusrikoksesta. Joukossa oli myös entinen pääministeri Jansa, jolle langetettiin kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus.
Itävallan Slovenia-kauppoja edistänyt konsultti on saanut ankaran vapausrangaistuksen osallisuudesta samaan lahjontakokonaisuuteen. Sekä siitä että Jansanin tuomiosta on valitettu ylempään oikeusasteeseen.
Jutun jatkokäsittelyyn vieminen olisi paikallaan myös Suomessa. Käräjäoikeuden päätökseensä liittämä kommentti jättää näyttö- ja syyllisyyskysymykset roikkumaan ilmaan tavalla, joka ei ole sen enempää oikeuslaitoksen, syyttäjän kuin syytteistä vapautettujenkaan etu.
Prosessin jatkaminen on sitä perustellumpaa, kun ottaa huomioon, miten työläästä rikosepäilyjen vyyhdestä on ollut pelkästään esitutkinnan ja syyteharkinnan osalta kysymys.
Eivätkä rahalliset panostuksetkaan aivan vähäisiä ole. Pelkästään valtion maksettavaksi määrätyt vastaajien oikeudenkäyntikulut nousevat runsaaseen miljoonaan euroon.
