ALIO
Mieliala, unirytmi ja vireys ovat monin tavoin sidoksissa toisiinsa. Luolien ikipimeydessä tehdyissä kokeissa tutkijoiden ilman kelloa tai muita tahdistimia noudattama ”vuorokausi” on saattanut venähtää jopa 48 tunnin mittaiseksi ja tutkijat ovat tämän takia saattaneet arvioida luolassa viettämänsä ajan jopa viikkotolkulla väärin.
Monille luolakokeet ovat olleet myös psyykkisesti raskaita. Samoin Etelämantereen tutkimusasemilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu pitkäkestoisen luonnonvalon puutteen vaikuttavan moni tavoin unirytmiä ja hyvinvointia heikentävästi.
Voisi siis ajatella pohjoisilla leveysasteillamme ihmisten nukkuvan ja voivan kaamoksen keskellä perin huonosti. Valo ei kuitenkaan ole ainoa vuorokausirytmiämme säätelevä seikka, vaan muun muassa ruokailu, liikunta ja muu tahdonalainen toiminta muokkaavat vuorokausirytmiämme. Tämän takia ihminen kykeneekin sopeutumaan hyvin monenlaisiin elinympäristöihin.
Herkkyys univalverytmin häiriintymiselle riippuu myös perintötekijöistä. Sähkövalo ja muut tekniset innovaatiot niin ikään auttanevat vähentämään luonnonvalon puutteen vaikutuksia.
Unettomuus on kuitenkin lisääntynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kaikkialla länsimaissa ja masennus on noussut yleisimmäksi syyksi jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Uupumus puolestaan on yksi yleisimmistä koetuista oireista väestössä. Uni-, vireys- tai uupumusoire onkin yksi yleisimmistä syistä hakeutua terveydenhuollon palveluiden piiriin.
Covid-19 pandemia on osaltaan entisestäänkin lisännyt univaikeuksista ja väsymyksestä kärsivien määrää. WHO:n arvioiden mukaan myös masennus ja ahdistuneisuushäiriöt ovat pandemian seurauksena lisääntyneet jopa neljänneksellä.
Unen häiriintyminen lisää muun muassa sydän- ja verisuonitautien, lihavuuden, masennuksen, diabeteksen ja itsemurhien riskiä jopa kaksinkertaiseksi. Unen häiriintyminen on myös jopa masennuksen veroinen työkyvyttömyyden riskitekijä.
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan masennuksen kehittymistä voitaneen ehkäistä unettomuushäiriön hoitamisella. STM:n palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) suositus onkin, että kaikille unettomille tulisi terveydenhuollossa tarjota unettomuuden kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT-I). Tarjonta vain on ollut näihin päiviin saakka käytännössä olematonta.
Uupumusoireiden taustalla – tai ohella, on huomattavalla osalla potilaita todettavissa esimerkiksi uniapnea, masennus, unettomuus tai muu unihäiriö. Näiden tunnistaminen ja oikea-aikainen hoitaminen on avainasemassa niin potilaiden asianmukaisen avun saamisen kuin terveydenhuollon resurssien riittävyydenkin kannalta.
Hoitamattomat taustasyyt ja oheissairaudet heikentävät hoitotuloksia ja johtavat hyödyttömiin ja potilaan voimia kuluttaviin konsultaatio- ja tutkimuskierteisiin.
Uupumus- tai väsymysoireisten potilaiden asianmukaisen hoidon järjestäminen edellyttää uni- ja vireyshäiriöiden sekä masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden tehokasta tunnistamista ja hoitoa jo perusterveydenhuollossa.
Valtakunnallista uni- ja vireystilahäiriöiden tutkimuksen ja hoidon koordinoinnin asetuspohjaista erityistehtävää toteuttava Tyksin uni- ja hengityskeskus on pyrkinyt kehittämään uni- ja vireyshäiriöistä kärsivien hoitoa ja hoidon porrastusta.
Valtakunnallisella tasolla on saatu käynnistettyä CBT-I unettomuusterapeuttien koulutuksen laatujärjestelmä yhteistyössä Suomen Unitutkimusseuran kanssa. Yhteistyössä Varsinais-Suomen sote-valmistelun ja Turun Ammattikorkeakoulun kanssa on puolestaan kehitetty hoitajien koulutusta ja saatukin jo koulutettua Varsinais-Suomen alueella lähes 60 itsenäiseen CBT-I hoidon toteuttamiseen kykenevää hoitajaa.
CBT-I hoidon ohella koulutetuilla hoitajilla on hyvät valmiudet myös uupumusoireiden tehokkaan hoidon porrastuksen edellyttämiin seulontoihin. Toiminta on erittäin kustannustehokasta, sillä yhden hoitajan kouluttaminen maksaa terveydenhuollolle saman verran kuin vaikkapa kaksi unettomuuden nettiterapiaa – koulutukseen kun sisältyy jo 1-6 potilaan ohjattu hoito.
Jo pelkkä hoitajien kouluttaminen auttaa siis säästämään PALKOn ja käypähoito -suosituksen mukaisen hoidon järjestämisen kustannuksissa huomattavia summia. Lisäksi perusterveydenhuollon unettomuushoitajajärjestelmä voisi auttavaa lääkäripulankin selättämisessä, sillä toiminta on omiaan säästämään lääkärien työaikaa jopa tunteja potilasta kohden.
Suunnitelmissa onkin vastaisuudessa kouluttaa lisää hoitajia niin, että jokaisella uni- tai väsymysoireesta kärsivällä potilaalla olisi pääsy suositusten mukaiseen hoitoon ja selvittelyihin.
Vastatakseen uupumusoireista kärsivien potilaiden hoidon järjestämisen haasteeseen on Varsinais-Suomen hyvinvointialue niin ikään käynnistämässä uupumusoireista kärsivien hoitoon ja kuntoutukseen perehtyneen työ- ja toimintakykypoliklinikan toimintaa. Tämä tulee parantamaan tämän merkittävän potilasryhmän mahdollisuuksia saada asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta.
Toivoa siis sopii, että kevätauringon ohella myös uunituoreen hyvinvointialueen uudet avaukset toisivat helpotusta väsymyksen kanssa kamppaileville kansalaisille. Toivossa on ainakin hyvä elää.
Kirjoittaja on, LT, apulaisylilääkäri, Tyks, uni- ja hengityskeskus.
