Aamun ensimmäinen oppitunti on täysin haaskattua aikaa – kymmeneltä alkava koulupäivä helpottaisi uupumusta
Nuorten iänikuisia valituksia liian aikaisista herätyksistä kuulee vuodesta toiseen. Ensimmäinen tunti alkaa kahdeksalta, joten usean herätyskello pärähtää jo seitsemältä, jollei ennenkin. Kouluun tallustetaan silmät ristissä vielä pimeän aikaan hääppöiset yöunet mittarissa. Keskittymishäiriöt ja pitkäaikainen uupumus ovat tuttuja käsitteitä opiskelijoille.
Alakouluikäiselle aikaiset kahdeksan aamut eivät ole vielä haitallisia, mutta teini-ikäisen nuoren vuorokausirytmi vaatii myöhäisempiä herätyksiä. Murrosiässä nuorelle on tärkeää viettää aikaa kavereiden kanssa, mikä puskee monia opiskelemaan vasta iltamyöhään. Myöhään opiskelu on monille luonnollista myös siksi, että sisäinen kello tulee hieman myöhässä ja joskus saa eniten aikaan vasta illemmalla.
Kymmeneltä alkava koulupäivä helpottaisi opiskelusta aiheutuvaa uupumusta lisäämällä muutaman tunnin aamuihin. Mikä parasta, tämä muutos antaisi nuorille edelleen mahdollisuuden tehdä kotitehtäviään vaikka treenien jälkeen illalla.
Suoraan sanottuna aamun ensimmäinen oppitunti on täysin haaskattua aikaa. Havaintojeni perusteella tunti menee puhelinta tai tietokonetta selatessa ja opettajan luennoinnit ovat vain sananhelinää. Moni jopa jättää tahallaan menemättä aamutunneille ja paikkailee poissaolojaan lisätehtävillä, koska tiedostavat väsymyksen aiheuttamat haitat.
Tätä menoa nuoret tippuvat opinnoistaan koko ajan nuorempana. Uupumus johtaa motivaation puutteeseen, joka johtaa taas oppimattomuuteen. Kahdeksan aamut valmistavat yhteiskuntaamme vain voipuneita veronmaksajia.
Kirjoittaja kuuluu TS Nuoret -toimitukseen.