Ahdistun massatuotannosta, mutta kirjakaupoissa kulutusinhoni unohtuu
Koen usein ahdistusta kävellessäni keskustan kaduilla: kulutuskulttuuri ja massatuotanto ovat läsnä kaikkialla. Silti poikkean toistuvasti kirjakaupoissa ja tulen ulos lompakko aiempaa kevyempänä. Fyysiset kirjat tekevät kulutusinhossani siis poikkeuksen. Saan kirjahyllyni katselemisesta ja omien kirjojeni lukemisesta nautintoa. Mutta eikö sekin ole kulutusta?
Olen huomannut vasta hiljattain ostotapani ongelmallisuuden: elän illuusiossa, jossa kirjallisuusbisnes ei noudata kapitalismin periaatteita, sillä kyseessä olevat esineet koskevat taidetta ja tietoa. Tosiasiassa bisnes noudattaa samanlaisia periaatteita kuin muutkin tavara-alat: se julkaistaan, mikä myy.
Suuret kirjafirmat ovat tilaisuuden tullen samanlaisia rahalinkoja kuin muidenkin alojen yritykset, ja pieniä puoteja ja kustantamoja tulisi sen tähden tukea.
Vaikka kirjat kuuluvat bisneksen piiriin, koen niiden olevan kehittävämpi kulutuskohde kuin esimerkiksi pikamuoti tai tarpeeton krääsä. Kirjallisuus erityisesti fyysisessä muodossa antaa tauon digitaalisen maailman kireydestä ja opettaa ihmisille asioita maailmasta, toisistaan ja siitä, miten asiat voisivat olla. Fiktio auttaa unelmoimaan ja fakta elämään yhteisessä maailmassamme.
Kirjoja ostaessa kannattaisi siis muistaa kriittisyys, mutta pysyä uteliaana uusille kokemuksille. Omia motiivejaan kirjojen ostamiseen olisi hyvä tarkastella aika ajoin, kuten kaikkia muitakin kulutustottumuksia.
Jos haluaa tehdä osteluunsa muutoksen, voi helposti aloittaa etsimällä haluamiaan kirjoja kirjastosta tai antikvariaateista. Monet käytettyjen kirjojen liikkeet ovat pullollaan harvinaisia aarteita ja erityisesti takavuosien bestsellereitä.
Kirjoittaja kuuluu TS Nuoret -toimitukseen.
