Videotarinat työstä käynnistävät oppimisprosessin niin kertojassa kuin kuulijoissa
PUHEENVUORO
Tarinoilla on keskeinen rooli ihmiselämässä. Ne luovat elämälle kokonaisvaltaista rakennetta, ennustettavuutta, merkityksiä ja mielekkyyttä. Tarinoiden kertominen käynnistää identiteettityön ja se on perusta toiminnallemme niin työelämässä kuin vapaalla.
Tutkin väitöskirjassani Digital Stories as a Tool for Learning at Work työelämässä oppimista, tarinankerronnan merkitystä toimijuuden rakentamisessa sekä digitaalisia tarinoita ilmaisun ja oppimisen foorumina.
Sosiaalinen media ja teknologinen kehitys ovat tehneet kenelle tahansa mahdolliseksi omien videotarinoiden tekemisen ja jakelun jopa globaalisti.
Tutkimukseni aikana liike-elämän yrityksen kahdeksan työntekijää osallistui digitaalisen tarinankerronnan työpajaan henkilöstönkeittämisprojektin päätteeksi. Toisessa työpajassa yhdeksän yliopisto-opettajaa perehtyi kestävän kehityksen opettamiseen ja digitaaliseen tarinankerrontaan sekä tekemällä henkilökohtaisen digitarinan että pohtimalla digitaalista tarinankerrontaa opetusmenetelmänä. Tutkimuksessani analysoin tarinankerrontaa prosessina ja syntyneitä digitaalisia tarinoita muun muassa ryhmäkeskustelua ja haastatteluita analysoimalla.
Digitaaliset tarinat ovat 2–3 minuutin pituisia omaelämäkerrallisia mini-dokumentteja. Kun työelämän asiantuntija kertoo videomuotoisia tarinoita työstään ja sen merkityksellisistä hetkistä, käynnistyy saman aihepiirin pohdinta yhteisöllisesti sekä tarinankertojan identiteettityö ja suuntautuminen tulevaan uudistuneena toimijuutena.
Tarinat työstä käsittelivät muun muassa työn tavoitteita, työhyvinvointia, rohkeutta uusien asioiden edessä ja vastoinkäymisten käsittelyä. Kuulijoissa kollegan tarinan kuuntelu käynnistää tarinan peilaaminen omiin kokemuksiin, arvoihin ja merkityksiin.
Työn muutoksien keskellä sekä yksilön että organisaation toimijuus uudistuu jatkuvasti. Lyhyet videotarinat käynnistivät niin arvopohjan yhteisen tarkastelun kuin toisten kokemuksista oppimisen.
Visuaalisten tarinoiden avulla oli kirjoitettuja tarinoita helpompi ilmaista muun muassa tunteita ja vaikeasti sanoitettavia asioita. Videotarinoiden tekeminen aikaansai luovan ja uppouttavan tilan merkityksien käsittelylle tuoreella tavalla. Henkilökohtaiset elämäntarinat saivat kuulijoissa aikaan samaistumisen kokemuksen.
Tarina on aina kertojansa valintojen lopputulos, mutta kertominen on vahvasti sosiaalinen tapahtuma. Kuulijat ovat joko konkreettisesti läsnä vaikuttamassa kertomiseen tai kertojan mielessä. Tämän pohjalta tarinaan mukaan valitaan asioita samalla kun jotakin jätetään kertomatta.
Menneiden tapahtumien ja kokemusten rinnalla kertoja rakentaa identiteettiään ja tulevaisuuden toimijuuttaan. Kertomisen aikana saatu palaute, niin sanallinen kuin sanaton, laittavat miettimään vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Minun ja meidän tarinat sekoittuvat ja kertomisen tilasta tulee foorumi oppimiselle.
Kokemuksellinen oppiminen edellyttää kokemusten pohtimista yhdessä muiden kanssa. Tarinoiden avulla tämä käy luontevasti ja yhteisöllinen tarinankerronta käynnistyy kuin huomaamatta kun merkityksiä arvioidaan yhdessä tai asioille etsitään visuaalisia metaforia.
Työssä oppimisessa ja asiantuntijuuden kehittymisessä sosiaalisella vuorovaikutuksella on keskeinen rooli ja visuaalisten tarinoiden rakentaminen laittaa arvioimaan arvoja, maailmankuvaa ja identiteettiä yhdessä.
Eri alojen tutkijoiden toisilleen jakamat tarinat kestävästä kehityksestä herättelivät ajattelemaan kestävää kehitystä sekä taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen dimension näkökulmista tutumman ekologisen dimension rinnalla. Eri tieteenalojen tutkijat ja opettajat kuvailivat tarinoiden katsomisen kokemuksiaan seuraavasti: ”olin yllättynyt miten paljon pystyin oppimaan videoita katsomalla… ” ”Minulla oli yleiskäsitys kestävästä kehityksestä, mutta opin sellaisia asioita materiaaleista ja muiden osallistujien tekemistä videoista, joita en ollut ennen edes ajatellut”.
Eri alojen arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen ymmärtäminen luo pohjaa yhdessä työskentelylle. On siis väliä, minkälaisia tarinoita työstämme kerromme, ja on tärkeää kuunnella työyhteisön erilaisia tarinoita.
Kirjoittaja on kasvatustieteen tohtori ja työskentelee asiantuntijana Digivisio 2030 –hankkeessa.eidän on otettava tosissamme yleisen järjestyksen ja yksilöiden turvallisuuden vahvistaminen.
