Kiusaaminen jättää pahimmillaan elämänpituisia jälkiä mielen hyvinvointiin, itsetuntoon, minäkuvaan, turvallisuuden tunteeseen ja ihmissuhteisiin (Salmivalli 2010, 25-30; kouluterveyskysely 2021). Nimittelyä, tönimistä, haukkumista, fyysistä pahoinpitelyä ja ulkopuolelle jättämistä. Uhrille se aiheuttaa pahaa mieltä ja kyyneleitä, mutta myös fyysisiä oireita ja pelkoa mennä kouluun. Vanhemmille kiusaaminen on aivan yhtä raskas kokemus kuin kiusaamiselle altistuneelle lapselle.
Oppilaiden rooli kiusaamisen vastaisen ilmapiirin, normin, rakentamisessa on merkittävä. Kiusaamisen vastainen toimintakulttuuri rakentuu vasta silloin, kun oppilaat osallistetaan ja otetaan mukaan sen rakentamiseen (Rumpu ym. 2022). Vertaisten sanalla ja esimerkillä on valtaisa merkitys ja oppilaiden on itse luotava omaan yhteisöön vahva kiusaamisen vastainen normi. Tähän oppilaat tarvitsevat kuitenkin aikuisten apua ja tukea.
Koulussa tapahtuva kiusaaminen on pitkään vähentynyt, mutta viimeisimmän kouluterveyskyselyn tulokset antoivat viitteitä siitä, että myönteinen kehitys on hiipumassa. Vuonna 2021 lähes yhtä suuri osuus 8.–9.-luokkalaisista tytöistä ja pojista, kuusi prosenttia, oli kokenut kiusaamista viikoittain. Samalla yksinäisyys on kasvanut nuorten keskuudessa (Kouluterveyskysely 2021).
Lain mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Perusopetuslaki velvoittaa myös, että oppilailla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa koulun asioihin ja ilmaista mielipiteensä oppilaiden asemaan liittyviin asioihin.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) tukioppilastoiminta on esimerkki siitä, kuinka oppilaita voidaan osallistaa kiusaamista ennaltaehkäisevään ja kiusaamisen vastaiseen työhön. Tukioppilastoimintaa on järjestetty jo yli 50 vuotta ja yli 80 prosenttia suomalaisista kouluista toteuttaa ohjelmaa yhdessä MLL:n kanssa.
Tukioppilastoiminnassa tukioppilaat ryhmäyttävät oppilaita, tutustuttavat toisiinsa, järjestävät välituntitoimintaa, oppitunteja ja työpajoja kiusaamisesta, tempauksia ja tapahtumia ja ottavat kaikki koulun oppilaat mukaan toimintaan.
Leikillä ja hauskanpidolla on tärkeä tavoite. Oppilaat tutustuvat toisiinsa ja kiinnittyvät omaan ryhmään ja kouluyhteisöön. Turvallinen ryhmä mahdollistaa, että oppilaat uskaltavat myös osallistua opetukseen ja tehdä virheitä. Tukioppilaat vahvistavat toiminnallaan kouluhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä ja toimivat myös koulussa silminä, jotka voivat havaita sellaistakin kiusaamista, joka jää aikuisilta huomaamatta.
Kouluyhteisön tulisi tarjota jokaiselle turvallinen ympäristö osallistumiseen, vaikuttamiseen ja osallisuuteen. Tämän eteen kouluissa tehdään paljon työtä vuosittain.
Osallisuus on yksinkertaisimmillaan lapselle ja nuorelle tunnetta siitä, että on kavereita, kuuluu joukkoon ja että voi vaikuttaa itseään ja kouluyhteisöä koskeviin asioihin. Tämän tärkeyttä ei voi alleviivata liikaa, sillä koulu on lapselle merkityksellinen toimintaympäristö, jossa kaverit ovat se kaikkein tärkein juttu. Luokassa tämä konkretisoituu siinä uskaltaako luokassa vastata tai kysyä ilman, että joku nauraa tai nolaa tai että löytyykö kaikille pari ryhmätöissä tai otetaanko kaikki mukaan välitunnilla.
Turvallisessa ryhmässä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on, ja tulla hyväksytyksi omana itsenään. Oppilaat, jotka kokevat kuuluvansa tärkeänä osana kouluyhteisöön, kokevatkin muita vähemmän päivittäistä oireilua, yksinäisyyttä, ahdistusoireilua ja uupumisasteista väsymystä koulunkäynnissä (Halme ym. 2018). Siksi turvalliseen ja myönteiseen kouluilmapiiriin ja oppilaiden sosiaalisiin suhteisiin tulee panostaa.
Oppilaat eivät yksinään ratkaise kiusaamista. Kiusaamisen vastaiseen työhön tarvitaan kaikkia. Yhteistä tahtotilaa tarvitaan, jotta tarvittava muutos saadaan aikaiseksi. Tämä tarkoittaa, että jokaisessa kodissa pitää puhua kiusaamisesta, vaikkei se juuri nyt koskettaisikaan omaa perhettä.
Yhteistyö koulun ja huoltajien välillä on keskeistä myös kiusaamistilanteiden selvittämisessä (Rumpu ym. 2022). Vanhempien esimerkillä ja mielipiteellä on lapsille ja nuorille suuri merkitys. Jos kotona vähätellään tai ei oteta koulussa tapahtuvaa kiusaamista tosissaan, antaa se lapselle viestin, että kiusaaminen ei ole vakavasti otettava asia. Toisten arvostaminen ja kunnioittaminen, toisia huomioiva käytös ja puhetapa antaa lapselle ja nuorelle tärkeää mallia siitä, miten toisia kohtelemme, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Niin kodeissa kuin kouluissa jokaisen aikuisen tehtävä on vakuuttaa, että kiusaaminen ei ole koskaan ok. Että meidän koulussamme ei ketään kiusata vaan päinvastoin: jokainen otetaan mukaan ja arvostetaan juuri sellaisena kuin on. Oppilaiden tulee tietää ja oppia, että kiusaamisella on myös seurauksia ja että kouluissa on toimivat kiusaamisen vastaiset toimintamallit, joita noudatetaan. Myös päättäjien on rohjettava tehdä päätöksiä, joissa lapsen oikeudet laitetaan etusijalle.
Haastamme jokaisen päättäjän, kodin, koulun, lapset ja nuoret mukaan kiusaamisen vastaiseen työhön. Toivomme, että kiusaamisen ennaltaehkäisevään työhön ja kouluhyvinvointiin panostetaan entistä vahvemmin.
Opetussuunnitelmassa ja kouluissa tulee nähdä lasten ja nuorten sosiaaliset taidot ja niiden vahvistaminen tärkeänä. Kouluarjessa aikaa ja resursseja tulee riittää myös ryhmäyttämiselle, kaveritaitojen harjoittamiselle ja yhteisöllisyydelle. Vain yhdessä tehden koulusta tulee parempi paikka, jossa ketään ei kiusattaisi ja kukaan ei jäisi yksin.
Kirjoittajat: Paula Aalto, kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto.Ina Vahalahti, nuorisotyön koordinaattori, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Varsinais-Suomen piiri.
