Jaxuhali-Oksanen ja Leopardi-Häkkänen

Sotasensuuri hyllytti talvisodan aikana Tove Janssonin pilapiirroksen Stalinista, koska piti sitä tarpeettoman provosoivana.

Päätös osoittautui ilmeisen viisaaksi, sillä sotien jälkeen taiteilija sai muumisarjakuvansa julki Stalinin sponsoroimassa Skdl:n lehdessä.

Tarinaan sisältyy opetus. Koska emme tiedä, miten maa kulloinkin makaa, siltoja ei kannata poltella vain polttamisen ilosta.

Vastassamme on nyt Stalinin oppipoika, joka on omaksunut esikuvaltaan täydellisen piittaamattomuuden ihmishengistä, mutta ei lainkaan tämän rationaalista harkintaa. Psyyke on pikemminkin kaunaisen pikkupojan.

Jokainen Ukrainalle hankittu tykistökranaatti edistää yhteistä asiaamme. Niiden kylkeenkin voi hyvin maalauttaa tervehdyksen – vaikkapa sen Sofi Oksasen valitseman Jaxuhalin – jos siltä tuntuu. Asialla elämöinti julkisesti on kuitenkin aivan toinen asia. Se ei edes auta Ukrainaa mitenkään.

Lähestulkoon maksetulta trollaukselta maistuu tietokirjailija Anton Montin ehdotus Viipurin ja Petsamon takaisinvaltauksesta. Jos Anni Sinnemäki tyri vihreiden kunnallisvaalit Helsingissä erivapausmenettelyllään, ukkokulta pani nyt paremmaksi. Appivanhempien kahvipöydässäkin voi tulla kiusallinen hiljaisuus, sillä molemmat ovat entisiä taistolaisia.

Monti ei ole kuitenkaan valitettavasti liikkeellä yksin. Jos katsoo esimerkiksi kokoomuksen Verkkouutisten sota-aiheisia keskusteluketjuja, pääsee aikamatkalle jatkosodan hyökkäysvaiheeseen. "Kaalimaan kansa on geneettinen virhe!", todetaan eräässä lievimmistä.

Vihreiden suhde armeijaan (ja ydinvoimaan jne) on tehnyt täyden u-käännöksen. Kalle Könkkölä halusi 1987 lopettaa jopa Porilaisten marssin soittamisen, koska sanoissa aiottiin vainolaisen hurmehella peittää maa.

Nyt vihreissä on oma RUK-siipi, joka haluaa lähettää Leopardeja Ukrainaan. Mukana ovat ainakin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne ja Turun vihreiden nuorten entinen puheenjohtaja ja europarlamentaarikon avustaja Emi Sillanpää, joka Kastehelmeksi nimensä muuttaneena on nyt Iltalehden sotilasasiantuntija.

Asiaa puhuvat, mutta aika näkyvillä foorumeilla. Kannattaisikohan ns. pataljoonan murheet hoitaa perinteiseen tapaan valtion johdossa ja matalalla profiililla. Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Antti Häkkäsen (kok) vaaliavaus Leopardeista lähti kiertämään maailmaa käännösvirheiden vuoksi täysin jengoiltaan väännetyssä muodossa. Ja ihan ilman Pietarin trollitehdastakin.

Kampanjointia ei taideta enää edes tarvita, sillä kynnys on jo ylitetty. Yhdysvallat lähettää Bradley-tiedustelupanssareita, Saksa Mardereita ja Ranska AMX-10-taisteluajoneuvoja. Viime mainitut ovat alan tuntijoiden mukaan tyyppiä Merde, mutta niissä on 20–25-millisen konetykin sijasta järeä 105 millin kanuuna.

Fallisessa maailmassamme se on psykologisesti jo lähellä taistelupanssaria, koska torni näyttää sellaiselta.

Yhdysvalloilla ei pitäisi olla estoja luovuttaa Ukrainalle alan suurinta kauneinta eli M1 Abramsia. Onhan niitä myyty jo Saudeille, Egyptille ja Irakille, jonka joukkojen karkuun juostessa muutama päätyi jopa Isisille. Putella on varmasti jo oma kappale, mutta ei kykyä sitä kopioida.

Suomi voisi ehkä antaa Leopardin vanhempaa 2A4-mallia. Se ei kuitenkaan saa tapahtua oman puolustuskykymme kustannuksella eikä liioin Venäjän suuntaan demonstratiivisesti lällätellen.

Kirjoittaja on Turun Sanomien uutispäällikkö.