Puheenvuoro

Neuvola on suomalainen keksintö, joka täyttää tänä vuonna 100 vuotta

Neuvola on kulkenut suomalaisten lasten ja perheiden rinnalla vuodesta 1922. Sadassa vuodessa Suomi on muuttunut köyhästä noin kolmen miljoonan asukkaan maatalousyhteiskunnasta yli viiden miljoonan asukkaan korkean elintason ja huipputeknologian maaksi. Neuvolatoiminnan alkuaikoina lapsikuolleisuus oli Suomessa yleistä ja joka kymmenes lapsi menehtyi ennen viidettä syntymäpäiväänsä. Lähes jokainen perhe joutui kokemaan yhden tai useamman lapsen menettämisen.

Tilastotiedon mukaan tavallisimmat pienten lasten kuolinsyyt 1920–1930-luvuilla olivat syntymävammat, kehitysvirheet, heikkous, ja tartuntataudit, kuten keuhkokuume, tuberkuloosi, tulirokko, hinkuyskä ja kurkkumätä. Valitettavan usein 1900-luvun alkupuolen lasten kuolinsyytilastoissa lukee myös hukkuminen tai ”lapsenmurha”. Suomessa äitikuolleisuus oli 1930-luvulla noin 400/100 000 synnytystä kohden.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Neuvolatoiminta lähti liikkeelle pyrkimyksestä vähentää äiti- ja lapsikuolleisuutta. Ensimmäinen neuvola perustettiin arkkiatri Arvo Ylpön toimesta Helsinkiin vuonna 1922 Lastenlinnan kellariin.

Aluksi neuvolassa työskentelevät terveyssisaret (nykyisin terveydenhoitaja) ja lääkärit keskittyivät ravitsemuksen ja hygienian edistämiseen, sekä rokottamiseen. Vähitellen neuvoloita perustettiin Helsingin lisäksi myös muihin isoihin kaupunkeihin. Pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla, terveyssisaret tekivät kotikäyntejä esimerkiksi polku- tai moottoripyörällä.

Koulutustaustaltaan ensimmäisissä neuvoloissa työskennelleet terveyssisaret olivat sairaanhoitajia tai kätilöitä, jotka olivat täydentäneet osaamistaan lyhyellä kurssilla. Varsinainen terveyssisarkoulutus käynnistyi vuonna 1926. Koulutukseen pääseminen edellytti sairaanhoitajatutkintoa ja vähintään kolmen vuoden työkokemusta. Terveyssisar-nimike muuttui 1930-luvulla terveydenhoitajattareksi ja 1970-luvulla kansanterveyslain myötä terveydenhoitajaksi.

Nykymuotoiseen, ammattikorkeakouluissa suoritettavaan terveydenhoitajakoulutukseen, voi hakeutua suoraan toisen asteen koulutuksen suoritettua. Terveydenhoitajakoulutus antaa kelpoisuuden työskennellä sekä terveydenhoitajana että sairaanhoitajana. Lisäksi se avaa mahdollisuuksia hakeutua jatko-opintoihin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon tai yliopistoon esimerkiksi hoitotieteen maisterikoulutukseen.

Vuonna 1940-luvulla neuvolat siirtyivät osaksi julkista terveydenhuoltojärjestelmää ja 1950-luvulle tultaessa kunnan vastuulla olevat neuvolapalvelut kattoivat koko maan. Samaan aikaan otettiin käyttöön myös äitiysavustus, jota maksettiin kaikille raskaana oleville. Äitiysavustuksen saamisen edellytyksenä oli (ja on edelleen) käynti äitiysneuvolassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Äitiysavustuksen ja neuvolakäyntien kytkeminen toisiinsa johti siihen, että 1950-luvulta lähtien lähes jokainen suomalainen äiti ja lapsi on käynyt tai käy neuvolassa. Tämän päivän neuvolapalvelut on suunnattu koko perheelle.

Neuvolalla on ollut ratkaiseva merkitys siinä, että Suomessa 2000-luvulla syntyy maailman terveimmät lapset ja äitiyskuolleisuus on maailman matalinta.

Yhteiskuntamme on aivan erilainen kuin mitä se oli neuvolan alkuaikoina ja niin ovat myös yhteiskuntamme mahdollisuudet ja haasteet. Neuvolatoiminta muuttuu ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa ja muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa. Vaikka neuvola elää ja muuttaa muotoaan, on sen ydintehtävä, äitien, lasten ja perheiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, edelleen yhtä ajankohtainen kuin 1920-luvulla.

Neuvola on matalan kynnyksen palvelu, jolla on positiivinen, ohjauksellinen ja perheiden yhdenvertaisuutta tukeva tehtävä. Neuvolatoiminta on yksi Suomen hienoimmista keksinnöistä kautta aikojen. Paljon Onnea Neuvola 100 vuotta!

Kirjoittajat: Marja-Liisa Gustafsson; terveydenhoitaja, TtT, Tiimivastaava, Lasten ja nuorten kasvatuksen ja hoidon osaamisala, Turun ammatti-instituutti. Maika Kummel; terveydenhoitaja, FT, Koulutusvastaava, Ensihoito, terveydenhoito, kätilötyön osaamisala, Turun AMK. Leena Salminen; terveydenhoitaja, TtT, terveyspedagogiikan professori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto. Camilla Laaksonen; terveydenhoitaja, TtT, Koulutus- ja tutkimuspäällikkö, Ensihoito, terveydenhoito, kätilötyön osaamisala, Turun AMK.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.